Maakuntalehti on herännyt.
Hakkarainen on puhunut. Homot, lesbot ja muut vähemmistöt, mitäpä nyt mieleen ikinä juolahtaakaan, joutanevat Ahvenanmaalle.
Niin ja somalit myös.
Tärkeintä maakuntalehden perspektiivistä on ottaa tuomitseva sävy.
"Ei näin saa sanoa."
Liukkostellaan ja konostellaan tilanteen mukaan.
Juttupulassaan piehtaroivaa iltapäivälehdistöä ei pidä soimattavan. Toimittajaveljet ja -sisaret tekevät tärkeää työtä.
Läpi viikon.
Perjantai ehtoonakin kannattaa kysellä kansanedustajan tuntoja tämän homoikonisuudesta ja muista lainsääsäntöön liittyvistä detaljeista.
Jos vastauksensa on väsynyt, peräti niin, että kansanedustaja perään soitteleepi, on tärkeintä, että juttu myy.
Ja tietenkin. Saamme lukea sammakoista ja liskoista seuraavan viikon Seiskasta, Iltiksesta sekä maakuuntalehdistön helmistä.
Lopulta, en minäkään mittään tällä yritä sanoa. Kuhan purmitan.
Kannattaa muuten lukea Liukkosen ylenkatsovat kommentit artikkelissaan "Hakkarainen ja journalismi". "..Hakkarainen ja hänen kaltaistensa provosoiminen on helppoa.."
Helppoahan se provosoiminen maakuntalehtien pääkirjoitussivulla.
On se hyvä, että on yksi kansanedustaja, jonka yläpuolelle pääkirjoitussivun toimittelijat voivat yhdessä rintamassa ryhmittyä.
Ei tämä mitään eduskuntalaitoksesta kerro.
Hakkaraista ei tarvitse hävetä. Ei kenenkään puolesta voi hävetä.
Hävetköön kukainenkin itse tahollaan milloin tarvetta ilmenee.
Häpeämättömiä ovat ylevät maakuntalehtien toimittajat, jotka aika ajoin laskeutuvat ylhäisyydestä. - Ja opettavat kansaa.
