Alkutuottajalla
odottaminen on tuttu tunne. Keväällä odotetaan suotuisia sääoloja kylvötöille.
Kasvukauden aikana odotetaan milloin maaperää virvoittavaa sadetta, milloin
otollisia sadonkorjuuolosuhteita.
Karjatilallinen
odottelee tuolloin tällöin eläinlääkäriä – lypsykarjapaikassa vuotellaan
hartaasti seminologin vierailua.
Maaseutuviraston
yksipuolinen ilmoitus maataloustukimaksatusten siirtymisestä vuonna 2015 isolta
osin seuraavalle tilikaudelle ei ollut odottamisen väärti. On käsittämätöntä,
että koko maataloussektorille merkittävä asia on ”tuodaan tiedoksi” luonteinen
ilmoitusasia.
Perin merkillisiä
ovat perusteetkin, mm. elykeskusten tukitarkastajien vähyys ja työkiireet.
Erikoista, että valtionhallintoon lukeutuvien elykeskusten työpaineet voivat
johtaa kokonaisen tuotannonalan ahdistamiseen. Maksuviivästysten
kerrannaisvaikutukset tulevat näkymään mm. rahoitussektorilla sekä maatalouskaupan
vaikeuksina.
Maatalousalaan
voimakkaasti investoineet nuoret tai muutoin tilojaan kehittäneet tuottajat
ovat suuren epävarmuuden kourissa. Tiloistaan pakon edessä luopuvien ja
tuotannon lopettavien määrä tulee kasvamaan voimakkaasti – tämäkö on nyt sitä
hallittua rakennemuutosta.
Tärkeintä on
löytää keinot, jossa maataloustuottajien oikeus työhön sekä asialliseen
ansionmuodostukseen turvataan. Nämä ovat kansalaisten perustuslaillisia
oikeuksia.
Kaavailut
tukimaksatusten viivästyttämiseksi on peruttava, elykeskuksiin on löydyttävä
resurssit riittäviin tukitarkastuksiin – vaikka keventämällä ja joustamalla
tukitarkastuksia.
Alkutuottajan
ei kuulu toimia maaseutuviraston ja elykeskusten säästöjen luotottajana.
Palkansaaja
odottaa saavansa tilinauhan sovitusti ja ajallaan, näin täytyy olla myös
alkutuottajan laita. On kohtuullista, että maataloustukien maksatus tapahtuu
samana kalenterivuonna kuin niitä on haettukin.