Oodi kauniille syntymäpitäjälle

Olen ollut tänään erityisen hyvällä mielellä.

Vierailimme tänään ohikulkumatkalla Maaningalla, syntymäpitäjässäni.

Kesäinen luonto on kukkeimillaan. Ruoho vihreämpää kuin missään muualla.

Alkukesän leppeys on vaihtumassa keskikesän syvään vihreään.

Järvimaisema avautui silmäimme edessä sinisempänä kuin koskaan.

Syvänsininen veden välke johtunee kevään suurtulvista. Veden vaihtuvuus ja virtaama on näet ollut suurta. Tästä toivon tietenkin helpotusta takavuosien joltiseenkiin leväongelmiin joita on tosin esiintynyt enimmin ylävesillä, Onkiveden puolla.

Maaninkajärvi on taasen verraten syvä eikä ehkä niin rehevä kuin yläpuoliset vesistönsä.

Tultaessa Kinnulanlahdesta Haatalan suuntaan avautuu matkailijalle ensinnä vehmaat viljelykset, mitkä sijaitsevat sangen kapealla maakannaksella. Toisella puolen maakannasta lipuu Ruokovirta, jääden toiselle puolelle lahdelma, jota Kinnulanlahdeksi kutsutaan.

Tovin matkaa kuljettuaan tullaan niemen nokkaan ja noustaan sillalle, joka on saatteleva matkalaisen yli Mustanvirran. Aiemmin paikalla sijaitsi lossi. Siittemmin, vuonna 1972, paikalle valmistui jyhkeä betonisilta. Korkeakin paatti pystyy sillan ali lipumaan ilman, että mastoa on tarvis taittaa. Onhan korkeutta sillalla hyvänkin matkaa toinen, jopa kolmas kymmenettä.

Riippuen vedenkorkeudesta.

Tänään olin erityisen iloinen, että Mustavirransillalta avautui silmäimme eteen mitä avarin, sanoisinko, neitseellinen järvimaisema. Aina ei näin ole ollut.

Ollessani ennenmuinoin kunnanvaltuutettuna Maaningalla, aikaan ennen rakkaasta syntymäpitäjästäni poismuuttoa, tein aloitteen maisemanhoidosta Mustanvirransillan ympäristöön liittyen. Liitän tämän pöheikönpoistoaloitteen tähän kirjoitukseni oheen.

Seuraavaksi puheenjohtaksi pitäisi mielestäni valita..

Viime aikoina on ärsyttänyt johtavan maakuntalehden, Savon Sanomien, linja (linjattomuus?) Keskustan puheenjohtajavalintaan koskevassa kirjoittelussa. Ei se ole lainkaan keskustalaisten vika.

Ehdolla on, kuten hyvin tiedämme, neljä puheenjohtajakandidaattia. Näistä uutisoidaan asiaankuuluvasti esim. heidän keskustelupaneeleistaan ja maakuntavierailuistaan.

Mutta koska olen mielipidepalstojen piintynyt ystävä olen pistänyt merkille erikoisen ilmiön.

Sitoutumattoman maakuntalehden mielipidepalstalla on vuoron perään puheenjohtajakandidaattien kannatuspuheenvuoroja. En ole niitä sen kummemmin kyttäillyt, onko jokainen saanut saman palstamillimetrimäärän tai onko edes jokaisen kandidaatin osalle langennut ylityskirjoituksia.

Olen pohtinut, ovatko kirjoittajat valtuutettuja puoluekokousedustajia. Eli osallistuvatko he puheenjohtajavaaliin. Olisi metkaa, jos näissä kirjoittajissa olisi hangaround-diggaajia.

En millään tapaa arvostele mielipidekirjoittajia. Hyviä ja perusteltuja kannanottoja ne kirjoitukset ovat olleet. Ja jokainen on omassa mielipiteessään oikeassa.

Sitä olen pohdiskellut, että onko tästä kannatuspuheenvuorojen julkaisupolitiikasta Savon Sanomissa tulossa yleisempi käytäntö.

Mitäpä sitten. No sitä, että jos tästä kannatus- ja ylistypuheenvuorojen julkaisusta tulee, tasapuolisuuden vuoksi, yleinen käytäntö. Ja vieläpä siten, ettei tarvitsisi olla valitsijana eli valtuutettuna puoluekokousedustajana.

Sehän olisi hyvä jos saisin itsekin piakkoin julkituotua Savon Sanomissa ylitsevuotavan ylistyspuheenvuoron RKP:n puheenjohtajavalinnan tiimoilta. Kun Soinia ei pääse kannattamaan Perussuomalaisten puheenjohtajaksi kuin vasta ensi kesänä.

Kyllä minä osaisin sellaisen kirjoittaa. Rakenteeltaan ja asiasisällöltään perusteltuja kannatuspuheenvuoroja voisi kierrättää muidenkin puolueiden johtopaikoille valittavien henkilöiden tukemiseksi. Katsoisin mallia keskustalaisten kannatuspuheenvuoroista.

Saisi sitten oman nimensäkin lehteen.