Ensi vuoden toukokuussa käytävien Eu-parlamenttivaalien ehdokasasettelun tiimoilta käydään jo vakavia tunnusteluja. Osa ehdokkaista on jo nimetty ja loppujen paikkojen osalta käydään pohdintoja.
Ehdokasasettelun kriteerit vaihtelevat varmasti eri ryhmien välillä. Itsestään selvät asiat sinkoilevat keskustelussa suurina viisauksina.
Kenellekään ei tietenkään ole yllätys, että koko maa on yhtä vaalipiiriä. Äänestäjä saa valita ehdokkaansa vapaasti mistä päin Suomea tahansa.
Äänestyskäyttäytymisestä edellisissä Eu-vaaleissa sekä myös eduskuntavaaleissa voidaan kuitenkin tehdä yhtäläiset havainnot.
Ehdokkaan kotipaikkakunnalla on merkitystä. On melkeinpä sääntö, että sieltä mistä on ehdokas, on tämän edustaman ryhmän suhteellinen kannatus suurempaa kuin valtakunnassa keskimäärin. Karrikoiden on siis aina perusteltua hakea ehdokasta omalta paikkakunnalta.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen. Ehdokkaan keräämällä kannatuksella on oltava riittävää säteilyvaikutusta myös lähialueiden äänestäjäkuntaan.
Ehdokkaan on siis pystyttävä olemaan vakavasti otettava alueellinen ehdokas, jotta äänisaaliista kertyisi merkittävä.
Lopulliset ehdokasvalinnat tehdään eri ryhmien välillä verraten samankaltaisilla menetelmillä. Ehdokkaiksi ilmoittaudutaan "valintaryhmälle" tai tai henkilöä esitetään ehdokkaaksi esim. piirijärjestön puitteissa. Ehdokaskandidaatit valinnee sitten lopulta puoluevaltuusto tai puoluehallitus, hiukan eri ryhmistä riippuen.
Enimmillään ryhmät asettavat 20 ehdokasta. Olisi äärettömän hyvä asia, että ehdokkaita tulisi mahdollisimman kattavasti ympäri valtakuntaa. Toki painopisteen tulee olla väkirikkaimmilla alueilla mutta itäinen Suomi ansaitsee myös ehdokasasettelussa omansa.
Ajatellaanpa Perussuomalaisten kannatusta edellisissä eduskuntavaaleissa, itäisissä maakunnissa olimme hyvinkin toiseksi suurin ryhmä. Äänestäjäpotentiaalia siis olisi.
On vain tehtävä työtä sen asian eteen, että yhteinen ehdokas valikoituisi myös näiltä kairoilta. Mikäli emme edes vakavasti yritä vaikuttaa asiaan, on vaarana, että äänestäjäpotentiaalista luiskahtaa iso osa sellaisille ryhmille, joilla on vaaleihin osoittaa itäsuomalaisia ehdokkaita.
Samalla myös suhteellinen ääniosuus valtakunnallisesti enemminkin tipahtaa kuin nousee vaikka kuinka puhutaan valtakunnallisesta, yhdestä yhteisestä vaalipiiristä.
On pystyttävä ottamaan oppia muista ryhmistä. Edellisissä Eu-parlamenttivaaleissa Keskusta sai omalla itäsuomalaisella ehdokkaalla ja hyvällä vaalityöllä parlamenttiin edustajan Varkaudesta. Kaikki on mahdollista kun nähdään yhteistyön merkitys ja yhteinen päämäärä tavoittelemisen arvoiseksi.
Lannistuneena ei kisaan kannata lähteä. Eu-vaaleihin kuten myös eduskuntavaaleihin lähdetään tasapuolisista lähtöasetelmista. Ehdokkaita on kaikilla suurilla ryhmillä saman verran, joten ehdokasasettelun, vaalityön sekä ohjelmallisella onnistumisella ratkaistaan vaaleissa läpimenijät.
Pidän maakuntaa kohtaan lannistavana sellaista ajattelua, että "oma ehdokas" on jollain tapaa lyöty lukkoon jo tässä vaiheessa. Elämään täytyy suhtautua uteliaasti, on katsottava, millaiseksi ehdokasasettelu lopulta muotoutuu. Siihen on pyrittävä vaikuttamaan.
Itä-Suomen asioihin Eu-tasolla on helpompi vaikuttaa - tai edes yrittää vaikuttaa - lähempänä Kuopion kuin Helsingin kauppatoria.
Luotan siihen, että itäsuomalainen ehdokas löytyy ja piirijärjestöjen kuurupiilo loppuu. Yhteinen työ Eu-vaaleja kohti on syytä aloittaa nopeasti.
