Paha paikka

Tulee joskus uhottua ja sanottua turhan terävästi. Jälkeenpäin harmittaa. Joutuu joskus pyytämään anteeksikin sanomisiaan.

Joku on voinut loukkaantua. Silloin on punnittava antaako oikeassa olemisen pakko oikeutuksen olla kopea vai onko helpoin tie nöyrtyä ja pyytää anteeksi.

Riippuen sanojasta voivat tämän sanomiset olla iänkaikkisen tarkastelun alla tahi toisaalta lausahdukset voidaan sivuuttaa olankohautuksella.
Jos tavallinen rivimies päästelee sammakoita suustaan asia painetaan usein villaisella. Riippuu toki asian luonteesta.

Köyliöläinen kohautti ajattelemattomasti ollen selkeästi ihmisvihamielinen. Näin sanomansa on ikävä kyllä tulkittava. Kuuluessaan samaan poliittiseen viiteryhmään jäsenellä on oikeus odottaa järeitä keinoja moisen käytöksen tuomitsemiseen.

Ja koko asiasta, lähtötilanteessaan, on turha syytellä mediaa. Ei voine mediaväkeä käräjillä käyttää. Muutoin kuin jos haluaa hävitä jutun.

Median syyksi voidaan lukea ainoastaan köyliöläisen ajattelemattoman ihmisvihaisen kommentin julkituonti. Tässä tapauksessa se on kunniaksi mediaväelle. Tekipähän työtään. Niinkuin mediaväen kuuluukin.

Puheenjohtajan "Bobrikov" ei sisältänyt uhkausta vaikka niinkin asiaa on haluttu tulkita. Lähestymiskulmasta riippuen vertaus voi olla osuva tahi mauton. Siitäkin voidaan kiistellä loputtomiin.

Oma lukunsa on kaikenmaailman julkkiksilla, varavaltuutetuilla ja vastaavilla. Tuntuu, että polte saada nimi lehteen on niin valtava, että suusta saattaa valua mitä tahansa.
Mediassa mölähtelijöitä kutsutaan sitten etuliitteillä kuten "kohu- ", "BB-", "Idols-" ja mitä näitä onkaan.

En tiedä. Olisikohan komeaa olla ahvenanmaalainen kohupoliitikko, joka parta kuurassa arvioi Ruotsin kuningasperheen vesaa parasiitiksi. Saisi kuvan Iltalehteen.

Julkisuuden hallinta on paha paikka monelle. Pakottava sanomisen tarve väijyy tuolla jossakin ja yhtäkkiä yllättäen suusta tulee sopimatonta tai vapisevin käsin tulee näpyteltyä jotakin ennenkokemattoman älytöntä sosiaaliseen mediaan.

Parempi lopettaa ettei tule kirjoitettua mitään sopimatonta. Nousee vielä kohu.

Herkkähipiäistä väkeä

Perussuomalaisia on useaan otteeseen arvioitu herkkähipiäisiksi mielensäpahoittajiksi. Eilisiltainen YLE:n A-studio pyrki vahvistamaan näkemystä. Ohjelmassa viitattiin ennen joulua Kirkko ja kaupunki -lehden pilapiirrokseen jossa joukko perussuomalaisia edustajia toivotteli joulua sarjakuvataiteilija Ville Rannalle ominaiseen tyyliin. Taiteilijoiden joulutoivotuksille lienee ominaista haistatella mutta perinteisemmän tyylin kansalaiset suhtautuvat jouluun asianomaisella hartaudella.

Siihen tyyliin ei haistattelu tai maistattelu sovi joten mielensä pahoittaminen voidaan tulkita jollakin tasolla jopa oikeutetuksi.

Taannoin maakuntamme ykkösaviisi (Maaseudun Tulevaisuuden jälkeen) Savon Sanomat otti kantaa pääkirjoitussivullaan artikkeliosiossa myös perussuomalaisten herkkähipiäisyyteen. Puolustusministerin kovat puheet olivat artikkelin toimittaneen kirjoittajan mukaan johtaneet kuopiolaisen kansanedustajan (ps.) mielensäpahoittamiseen. Asian taustalla ei tietenkään mitenkään voinut olla Kontiorannan varuskunnan lakkauttamiseen liittyvät näkemyserot puolustusministerin ja kuopiolaiskansanedustajan (ps.) välillä.

Herkkähipiäisyyttä on viime aikoina ilmennyt onneksemme muissakin poliittisissa viiteryhmissä kuin perussuomalaisissa. Onneksemme siksi, koska demokratian, yhteisyyden ja veljellisen solidaarisuuden nimissä on tärkeää, että kaikki saavat olla vuorollaan herkkähipiäisiä ja pahoittaa mieltänsä.

Euroopan komission varapuheenjohtaja, komissaari ja Prysselin politrukki Olli Rehn pahoitti mielensä järkyttävällä tavalla. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini puheeparressaan tokaisi "Mikkelin miehestä tuli Brysselin Bobrikov".

Järkyttävää kaikella tavalla. Ja anteeksi pitäisi pyydellä tästä kauhistuttavasta "vihapuheesta".

Voimme olla kreikkalaisten taloudenpidosta ja korruptoituneesta hallinnosta montaa mieltä. EU:n toimintatapojakin saanee arvostella. Mutta miten pitkälle saamme mennä siinä, miten yksittäisen jäsenvaltion sisäisiin asioihin voidaan puuttua ja jäsenvaltioita ohjailla. Mikä merkitys jätetään jäsenvaltioiden kansalliselle suvereniteetille.

Vai mennäänkö sille tielle missä ulkopuolelta asetetaan valvontakomissio joka katsoo päältä, miten itsenäisten jäsenvaltioiden kuuluu elää ja olla.

Mutta eipä mennä liian syvälle. Lainaan tähän loppuun Savon Sanomien mainion artikkelin kahta viimeistä kappaletta. Siitä saamme oivan osviitan suhtautumisesta mediaan ja päättäjien, virkakoneiston sekä suuren yleisön välisistä mutkikkaista suhteita.

Mauri Liukkosen sanoin: "Poliitikkojen, virkamiesten ja talouselämän päättäjien on kestettävä se, että heidän tekojaan läpivalaistaan ja arvostellaan. Media on kuitenkin uskottava vain silloin, kun se avaa omat toimintatapansa ja hyväksyy itseensä kohdistuvan arvioinnin.

Kova ja perusteltu arvostelu tekee kipeää. Se on vain kestettävä."

Jokohan huomisen Savon Sanomien pääkirjoitussivulla on artikkeli Olli Rehnin herkkähipiäisyydestä.