Noh, sattuuhan sitä

Juhannuksen kahta puolta on kaupan alalla perinteisesti ollut alennusmyynnit. Uuden sesongin alta on vanhaksi jäävä materiaali myyty huokealla. Vanhasta on osattava luopua jotta rekit voidaan täyttää muotitavaralla.

Samalla tavoin voi miettiä toisinaan yhdistystoiminnassakin. Vanhojen on väistyttävä ajallaan uusien voimien tieltä.

Kevätkokouksen ajoittuessa juhannusta edeltävään viikonloppuun voidaan syystä pohtia järjestön onnistumista. Mitä sanovat säännöt vuosikokouksen ajankohdasta.

Tärkeämpää kuin sääntöjen yksisilmäinen noudattaminen on kuitenkin niiden tulkitseminen. Myöhästyneelle ajankohdalla voi olla syynsä. Ja onkin. Tärkeintä on pitää sääntömääräiset kokoukset.

Sisältö on kuitenkin se tärkein asia. Sitä on syytä pohtia.

Perussuomalaisten Pohjois-Savon piiri ry piti kevätkokouksen Iisalmessa 15.6.2013.

Kokouksen jossa voi sanoa kaiken menneen vähän niin ja näin tai ainakin aika paljon sinne päin.

Vuosikokousta edelsi piirihallituksen kokous. Vuosikokouksen piti alkaa klo 15.00 ja kokousta edeltää ruokailu alkaen klo 14.00.

Tietenkään kukaan ei varmistanut, että ruoka tuodaan paikalle klo 14.00. Sitähän siinä sitten odoteltiin kun selvisi että ruoka on tulossa klo 15.00. Noh, sattuuhan sitä.

Vuosikokousta päästiin aloittamaan tietenkin joskus 15.00 jälkeen, kuitenkin saman vuorokauden puolella.

Järjestäytyminen kesti siinä tunnin verran. Sen verran kestää kinastella, ovatko kaikki paikallisyhdistysten syyskokouksissaan valitsemat viralliset vuosikokousedustajat äänioikeutettuja. Joissain paikoin on vain niin vaikeaa jos Pielaveden vuosikokousedustajalle myönnetään äänioikeus. Jossain Varkauden ja Iisalmen suunnilla. Noh, sattuuhan sitä.

Vuosikokousta saapui läsnäolollaan kunnioittamaan vaalipiirimme kansanedustaja sekä puoluetoimiston edustajia. Kokousväkeä patisteltiin vieraiden puheitten ajaksi kahvinjuontiin. Pois kokoustiloista.

Joku saattasi ajatella, että tämä ei ole kovin kunnioittavaa vierailijoita kohtaan. Noh, sattuuhan sitä.

Koska istuin eturivissä, en poistunut kokoustilasta vierailijoiden puheitten aikana. Tämä saattoi olla myös kunnioitusta vierailijoita kohtaan.

Sääntömääräiset kokousasiat veivätkin sitten lopun ajasta. Melko tarkkaan. Kokoustilat oli varattu käyttöömme klo 18.00 saakka. Olihan siinä vielä sillä tavalla, että vuosikokouksen olisi pitänyt päättyä jo ennen klo 17.00 alkaakseen tällöin henkilövalintoja sisältävä piirihallituksen kokous.

Mutta venyyhän vuosikokous kun on muissa asioissa syyteltävä nämä ja nuo paikallisyhdistykset eli on kinasteltava keskenämme. Kuka vei kovaääniset, kuka hajotti tätä ja tuota paikallisyhdistystä sekä niin edelleen ja.. Noh, sattuuhan sitä.

Sitten tulikin kiire laittaa reppua pykälään. Kello kun kiisi - eikä valmista tullut. Äkkiä etsimään varalaskeutumispaikkaa vielä kolmannelle kokoukselle. Mutta. Noh, sattuuhan sitä.

Pidettiin sitten vielä piirihallituksen kokous jossa päätettiin ennalta sovittuja asioita sekä sellaisia asioita, joita ei ollut etukäteen lainkaan esityslistalla. Noh, sattuuhan sitä.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen?

Paljonkin.

Arvomaailman alasajo - kaikkinainen ja täysimääräinen.
Moraalin rappio ja henkinen pahoinvointi.
Järjestötoiminnan alkeiden lokaan polkeminen.
Toisen ihmisen tasapuolinen (kaltoin)kohtelu ja epäkunnioittava käytös - olipa kyseessä kansanedustaja, järjestösihteeri tai rivijäsen.

Harmi kun kaikki edellämainitut asiat ovat vastoin omaa oikeuskäsitystäni ja -tajuani.

Tällaista on kuitenkin arki Perussuomalaisten Pohjois-Savon piiri ry:ssä.

Mutta sattuuhan sitä.

Veikkoja tarvitaan tänäänkin

Tiistaina 11.6.2013 tulee kuluneeksi 100 vuotta Veikko Vennamon syntymästä. Vennamon henkilökuvaa ja virka- sekä poliittista uraa on kuvattu viime päivinä mediassa kuvin ja kirjoituksin. Viime viikonloppuna Lapinlahdella, Alapitkän kylällä sijaitsevan asutusmuseon seutuvilla sijaitsevalla Veikko Vennamon muistomerkillä vietettiin lähestyvää vuosipäivää ennakoiden muistojuhlaa.

Juhlapuheiden pääpaino oli nostaa esiin Vennamon toiminta asutustoiminnan johdossa. Tämän työn merkittävin saavutus oli tarjota sotien runtelemalle kansalle toivoa. Sotien seurauksena kotiseutunsa joutui jättämään yli 400 000 suomalaista. Heistä tuli siirtoväkeä, kuten silloin sanottiin.

Millainen on lie ollut tuon "siirtoväki" termin tunnelataus silloin. Varmasti asianomaiset saivat pahempaakin kuulla ja kärsiä pahemmastakin kuin pelkästä nimittelystä.

Ja muutakin pohdittavaa oli. Työ kävi terapiasta.

Asutustoiminnan piiriin kuului oleellisesti karjalaisväestön lisäksi rintamamiestilojen perustaminen. Sodassa rintamalla taistelleiden miesten perheille lohkottiin asutustoiminnan ohessa maat ja mökkien paikat.

Tarjoutui mahdollisuus oman elämän rakentamiseen vakiintuviin rauhan ajan oloihin.

Veikko Vennamon henkilökuvassa kietoutuu ensin virkaura valtion palveluksessa ja heti sotien jälkeen poliittinen ura kansanedustajana. Ajan tavan mukaisesti virkaura ja poliittinen ura limittyivät toisiinsa.

Kenties virkaura oli se tekijä, joka tarjosi Vennamolle hyvän tarttumapinnan siirtoväestön ja rintamamiesten arjen epäkohtiin. Tästä yhteydestä Vennamo ammensi ohjelmapuolta poliittiselle uralleen.

Alapitkän muistojuhlassa monissa aikalaiskertomuksissa merkittävää oli ihmisten henkilökohtainen yhteys Vennamoon. Kirjeitä kirjoitettiin virastoon, ministeriöön ja eduskuntaan. Henkilökohtainen vastaus Vennamolta toi helpostusta arjen huoliin ja asiat järjestyivät.

Monella kylällä puhutaan tänäkin päivänä "vennamon sillasta" tai "vennamon tiestä". Näin on ainakin ihmisten muistoissa.

Muistot ja menneiden merkkimiestemme muistaminen ovat tärkeä osa yhteisöjen sielunmaisemaa.

Tämän päivän poliittisessa päätöksenteossa Veikko Vennamon ja hänen perustamansa SMP:n perintöä mielletään jatkamaan Perussuomalaiset. Kuinka kunniakkaasti pystymme tätä perintöä viemään eteenpäin. Sen määrittelee suhteemme ympäröivään maailmaan. Hädässä olevaa on autettava - tulipa tämä mistäpäin maailmaa tahansa.

Paikallistasolla pystymme parantamaan edeltäjään nähden. Merkittävään rooliin nousee tällöin yhteistyökykymme ja -halukkuutemme muihin ryhmiin. Nurkkaan ei pidä ajautua.

Ympäröivään maailman ongelmiin emme voi tarjota ratkaisuja takarivistä. Vastuulliset paikat päätöksenteossa opettavat vastuullisiin päätöksiin.

Kaikessa kohtaa vastahangassa oleminen kuluttaa oman energian. On ymmärrettävä muidenkin pyrkivän hyvään - toisella tavalla kuin me itse. Näkemys vaikkapa siitä, että hallitus on vain kyykyttämässä kansaa, kuulunee kyllä poliittiseen termistöön, mutta ei vastaa useinkaan totuutta.

Arvokkainta SMP:n perinnössä on usko omaan työhön, omiin mahdollisuuksiin ja tukeutuminen vapaaseen demokratiakäsitykseen. Tämän päivän mitassa nuo arvot ovat kaikille ryhmille yhteisiä.