Sanotaan, että Suomeen mahtuu vain yksi puheenaihe
kerrallaan. Suomihan on pieni maa, joten sanonta pitää varmasti paikkansa.
Hyvin puhuttelevaa on huomata, että tämä puheenaiheiden
puute - tai sanotaanko keskustelun
yleinen taso – korostuu silloin, kun todellinen hätä on käsillä.
Ajatellaanpa että nykyisen muotoinen somekeskustelu;
tarinointi Facebookissa tai pikanokkeluudet Twitterissä oli ollut käytössä jo
sotavuosien päätyttyä. Toivon, ettei kukaan pahastu muutamista rinnastuksista.
Vaikka kaikkihan nyt tietenkin pahastuvat.
Sotavuosien jälkeen Twitterissä olisi äimistelty isoon
ääneen karjalaisen siirtoväen, evakkojen taipumuksesta lehmänruokaan. Siis
sieniin ja salaattiin.
Suurten ikäluokkien vartuttua 60 ja 70-luvun taitteessa
työikään ja heidän suunnattua aluksi kaupunkeihin ja lopulta Ruotsiin
siirtotyöläisiksi, heidät olisi oitis leimattu Facebookissa isänmaanpettureiksi
ja rintamakarkureiksi.
Joo. Oma lukunsa on vallanpitäjien, herrojen kohtelu kansan
syvien rivien hampaissa. Helpointa on hammastella ministereitä.
Pääministereistä on luonnollisesti aloitettava.
Olin liian pieni, en muista Kalevi Sorsan
pääministerikautta. Mutta Sorsaa seuraavat pääministerit ranskalaisin viivoin.
- Harri Holkeri joi vain kahvia kun toimittajat koettivat tehdä juttua. Ivasi kansalaisia patistamalla silakan syöntiin.
- Esko Aho oli pelkästään kännykkäisä
- Paavo Lipponen murahteli, oli äkeä ja harvasanainen sekä pelotteli nahkurin orsilla
- Anneli Jäätteenmäki oli ensimmäinen naispääministeri
- Matti Vanhanen puhui kankeasti ruotsia
- Mari Kiviniemi oli pitkäaikaisin naispääministeri
- Jyrki Katainen oli rintamakarkuri, kelpasi juuri ja juuri EU:n johtotehtäviin
- Alexander Stubbilla oli liian vaikea nimi
- Juha Sipilä on liian kokematon ja sinisilmäinen
Jokaisella on vallanpitäjistä omat käsityksensä. Somekeskusteluissa omat, virheellisetkin käsitykset saavat helposti ilmaa siipien alle. Omasta mielipiteestä ja käsityksestä muodostuu pian faktoja, vaikka totuutta ei olisi siemenen vertaa.
Nykymuotoinen somekeskustelu on jatkumoa maitolaitureiden, osuuskaupan
kahviloiden ja asemien baarien Suomelle. Jokainen kertoo kuulemansa totena
eteenpäin. Pian alkuperäinen asia muuntautuu ja kukin kertoo omia totuuksiaan.
Erilaiset totuudet ovat aina muodostaneet kiistoja. Ennen muinoin
kiistat ratkottiin tanssipaikoilla kylätappeluiden keinoin.
Tämän päivän kylätappeluiden areenat löytyvät Facebookista ja Twitteristä.
