Joulu on ilon juhla. Loppuviikosta riemuitsemme lahjoista ja läheisten, ystävien sekä sukulaisten seurasta.
Monessa kodissa perinteisiin kuuluu muistaa myös poisnukkuneita. Hautausmaille syttyy kymmenet kynttilät ja lyhdyt.
Samalla kun iloitsemme Vapahtajamme syntymäjuhlasta kaihoamme myös menneitä potien luopumisen tuskaa sisimmässämme.
Joulun ajassa on jotakin taivaallista.
---------
Maalliset murheet, harvoinkin kohdalle osuessaan, pyrkivät helposti lannistamaan. Toisaalta arjen ilonhetket, mitä kohtaamme, jäävät usein huomiotta.
Olipa elo voittopuolisesti pikkuisten riemunhetkien täyttämää silti usein tunnemme elon tasapaksuksi puurtamiseksi ja luopumisen tuskan ahdistavan ja musertavan mieltämme.
---------
Politiikan pelikentillä voitamme tuolloin ja häviämme tällöin. Niinkuin elämässä yleensäkin. Voitot ja tappiot on osattava ottaa vastaan.
Sanotaan Pohjois-Savon Perussuomalaisten olevan milloin Neuvostoajassa sensuurin orjuuttamana, milloin vailla suuntaa ja milloin johtajiensa sanelupolitiikan muserruksissa ja milloin mitäkin..
Minä sanon tuollaisten ajatusten olevan tappion tuskan katkeroittamien puoluepujottelijoiden panettelua ja oman kilven kiillottelua. Poru on kovinta siellä missä tuska on suurinta.
Porukan jättäneet potevat luopumisen tuskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti