Tiistaina 11.6.2013 tulee kuluneeksi 100 vuotta Veikko Vennamon syntymästä. Vennamon henkilökuvaa ja virka- sekä poliittista uraa on kuvattu viime päivinä mediassa kuvin ja kirjoituksin. Viime viikonloppuna Lapinlahdella, Alapitkän kylällä sijaitsevan asutusmuseon seutuvilla sijaitsevalla Veikko Vennamon muistomerkillä vietettiin lähestyvää vuosipäivää ennakoiden muistojuhlaa.
Juhlapuheiden pääpaino oli nostaa esiin Vennamon toiminta asutustoiminnan johdossa. Tämän työn merkittävin saavutus oli tarjota sotien runtelemalle kansalle toivoa. Sotien seurauksena kotiseutunsa joutui jättämään yli 400 000 suomalaista. Heistä tuli siirtoväkeä, kuten silloin sanottiin.
Millainen on lie ollut tuon "siirtoväki" termin tunnelataus silloin. Varmasti asianomaiset saivat pahempaakin kuulla ja kärsiä pahemmastakin kuin pelkästä nimittelystä.
Ja muutakin pohdittavaa oli. Työ kävi terapiasta.
Asutustoiminnan piiriin kuului oleellisesti karjalaisväestön lisäksi rintamamiestilojen perustaminen. Sodassa rintamalla taistelleiden miesten perheille lohkottiin asutustoiminnan ohessa maat ja mökkien paikat.
Tarjoutui mahdollisuus oman elämän rakentamiseen vakiintuviin rauhan ajan oloihin.
Veikko Vennamon henkilökuvassa kietoutuu ensin virkaura valtion palveluksessa ja heti sotien jälkeen poliittinen ura kansanedustajana. Ajan tavan mukaisesti virkaura ja poliittinen ura limittyivät toisiinsa.
Kenties virkaura oli se tekijä, joka tarjosi Vennamolle hyvän tarttumapinnan siirtoväestön ja rintamamiesten arjen epäkohtiin. Tästä yhteydestä Vennamo ammensi ohjelmapuolta poliittiselle uralleen.
Alapitkän muistojuhlassa monissa aikalaiskertomuksissa merkittävää oli ihmisten henkilökohtainen yhteys Vennamoon. Kirjeitä kirjoitettiin virastoon, ministeriöön ja eduskuntaan. Henkilökohtainen vastaus Vennamolta toi helpostusta arjen huoliin ja asiat järjestyivät.
Monella kylällä puhutaan tänäkin päivänä "vennamon sillasta" tai "vennamon tiestä". Näin on ainakin ihmisten muistoissa.
Muistot ja menneiden merkkimiestemme muistaminen ovat tärkeä osa yhteisöjen sielunmaisemaa.
Tämän päivän poliittisessa päätöksenteossa Veikko Vennamon ja hänen perustamansa SMP:n perintöä mielletään jatkamaan Perussuomalaiset. Kuinka kunniakkaasti pystymme tätä perintöä viemään eteenpäin. Sen määrittelee suhteemme ympäröivään maailmaan. Hädässä olevaa on autettava - tulipa tämä mistäpäin maailmaa tahansa.
Paikallistasolla pystymme parantamaan edeltäjään nähden. Merkittävään rooliin nousee tällöin yhteistyökykymme ja -halukkuutemme muihin ryhmiin. Nurkkaan ei pidä ajautua.
Ympäröivään maailman ongelmiin emme voi tarjota ratkaisuja takarivistä. Vastuulliset paikat päätöksenteossa opettavat vastuullisiin päätöksiin.
Kaikessa kohtaa vastahangassa oleminen kuluttaa oman energian. On ymmärrettävä muidenkin pyrkivän hyvään - toisella tavalla kuin me itse. Näkemys vaikkapa siitä, että hallitus on vain kyykyttämässä kansaa, kuulunee kyllä poliittiseen termistöön, mutta ei vastaa useinkaan totuutta.
Arvokkainta SMP:n perinnössä on usko omaan työhön, omiin mahdollisuuksiin ja tukeutuminen vapaaseen demokratiakäsitykseen. Tämän päivän mitassa nuo arvot ovat kaikille ryhmille yhteisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti