Tuottajat tarkastusten armoilla

Alkutuottajalla odottaminen on tuttu tunne. Keväällä odotetaan suotuisia sääoloja kylvötöille. Kasvukauden aikana odotetaan milloin maaperää virvoittavaa sadetta, milloin otollisia sadonkorjuuolosuhteita.

Karjatilallinen odottelee tuolloin tällöin eläinlääkäriä – lypsykarjapaikassa vuotellaan hartaasti seminologin vierailua.

Maaseutuviraston yksipuolinen ilmoitus maataloustukimaksatusten siirtymisestä vuonna 2015 isolta osin seuraavalle tilikaudelle ei ollut odottamisen väärti. On käsittämätöntä, että koko maataloussektorille merkittävä asia on ”tuodaan tiedoksi” luonteinen ilmoitusasia.

Perin merkillisiä ovat perusteetkin, mm. elykeskusten tukitarkastajien vähyys ja työkiireet. Erikoista, että valtionhallintoon lukeutuvien elykeskusten työpaineet voivat johtaa kokonaisen tuotannonalan ahdistamiseen. Maksuviivästysten kerrannaisvaikutukset tulevat näkymään mm. rahoitussektorilla sekä maatalouskaupan vaikeuksina.

Maatalousalaan voimakkaasti investoineet nuoret tai muutoin tilojaan kehittäneet tuottajat ovat suuren epävarmuuden kourissa. Tiloistaan pakon edessä luopuvien ja tuotannon lopettavien määrä tulee kasvamaan voimakkaasti – tämäkö on nyt sitä hallittua rakennemuutosta.

Tärkeintä on löytää keinot, jossa maataloustuottajien oikeus työhön sekä asialliseen ansionmuodostukseen turvataan. Nämä ovat kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia.

Kaavailut tukimaksatusten viivästyttämiseksi on peruttava, elykeskuksiin on löydyttävä resurssit riittäviin tukitarkastuksiin – vaikka keventämällä ja joustamalla tukitarkastuksia.

Alkutuottajan ei kuulu toimia maaseutuviraston ja elykeskusten säästöjen luotottajana.

Palkansaaja odottaa saavansa tilinauhan sovitusti ja ajallaan, näin täytyy olla myös alkutuottajan laita. On kohtuullista, että maataloustukien maksatus tapahtuu samana kalenterivuonna kuin niitä on haettukin.