Kuluneella vaalikaudella poliittinen vastuunkanto on kokenut
ennen kokemattoman värikkäitä tulkintoja. Vaalikauden aluksi perussuomalaiset
leimattiin vastuunpakoilijoiksi puolueen jäädessä oppositioon merkittävästä
vaalivoitosta huolimatta.
Vaalikauden kuluessa eri syihin vedoten on
hallituskokoonpano kaventunut niin hallituspuolueiden kuin ministerienkin
osalta. Osa hallituspuolueista lähti hallituksesta, koska vastuullinen
valmistelutyö koettiin vastenmieliseksi. Toisaalta ministereitä lähti myös
haastavampiin tehtäviin, ehkä kotimaisessa päätöksenteossa ei ollut haasteita
riittävästi.
Kokonaisuutena kotimaan politiikkaa on vaalikauden
loppumetreillä leimannut halvaantuneisuus, päätöksenteon valmistelutyö on ollut
haparoivaa ja hallituksen esitykset on äänestelty nurin.
Kuntapäättäjän näkökulmasta meno hirvittää, valtuustot eri
puolilla Suomea ovat vastailleet viime vuosina moninaisiin selvityksiin ja
tiedusteluihin. Lopulta näiden vastauksien pohjalta ei asioissa ole edistytty
muutoin, kuin aiheuttamaan kuntakentälle hämmennystä.
Muutamat merkittävät puheenvuorot ovat esittäneet
työaikoihin pidennyksiä. Kansanedustajien puheet aiheesta ovat tuuleen
huutamista niin kauan, kuin eduskunta ei itse korjaa toimintatapojaan.
Lyhennettäköön istuntovapaita, jotta istuntokausiin tulisi jämäkkyyttä ja
asioiden valmistelussa päästäisiin kiirehtimisestä.
Pitkäaikainen kansanedustaja Kari Rajamäki (sd) poikkesi
ryhmän kannasta heikkoon valmisteluun vedoten ja tuli ”palkituksi” vakavalla
huomautuksella ryhmältään. Parin päivän päästä vastuunalaiset ministerit
äänestivät kilvan esityksiään vastaan istuntosalissa. Olisiko äänestäjien aika
antaa vakava huomautus nykymenolle.
Eduskunta on suomalaisen demokratian arvokkain kulmakivi.
Suomalaiset ansaitsevat eduskuntaan yhteistyökykyiset, vastuulliset päättäjät
ja toimintakykyisen hallituksen sekä parempaa valmisteluprosessia
päätöksentekoon.
Sillä ryhtiä Suomi tarvitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti