Huomenna eduskuntaan tulee kaiketi käsittelyyn itäsuomalaisia koskettava vaalipiiriuudistus. Pääministeri Kataisen johtama hallitus tuo hallitusohjelmansa mukaisesti saliin esityksen kolmen Itä-Suomen vaalipiirin yhdistämisen yhdeksi vaalipiiriksi.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että edellisen hallituksen kaavailema vaalijärjestelmän uudistus hautautuu ja pyyhkiytyy mielistämme unhon alhoon.
Harmi sinänsä.
Olisi ollut jännittävää kokoea seuraavissa vaaleissa miten parin eri laskentamallin yhdistäminen ja taittaminen käytäntöön olisi toteutunut.
Suomessahan on ollut viime ajat perinteenä, että valitut edustajat ovat olleet selvillä vaali-iltana (yleisimmin sunnuntaina) n. 22-23 aikoihin (pl aivan täpärät ja tasaiset tulokset tarkastuslaskennan kautta). Tasausjärjestelmä olisi tuonut meillekin ns. Afganistanin mallia, jolloin läpimenneitä olisi selvitelty tasausjärjestelmän jälkeen vielä seuraavalla viikollakin.
Mitäpä vaalipiirien; Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan yhdistäminen sitten tuo tullessaan?
Isomman maantieteellisen alueen kiertää ehdokkaille. Kenties. Oleellisempaa on kuitenkin ehdokkaille se, että on vahva omalla kotikentällään. Tuskin koko Itä-Suomea on tarvetta kiertää päivät pääksytysten,
Tärkein seikka on äänestäjäkunnan kasvu. Itä-Suomen vaalipiiri olisi väkimäärältään kolmanneksi suurin vaalipiiri. Se lisäisi Itä-Suomen painoarvoa ja laskisi piilevää vaalikynnystä. Nopeasti laskien huhtikuisten vaalien piileväksi äänikynnykseksi "Itä-Suomen vaalipiirissä" olisi muodostunut 4,3% kun se toteutuneissa vaaleissa vaihteli Pohjois-Savon 8,4%:sta Pohjois-Karjalan 13,1%:n.
Edustajapaikat jakautuisivat tasaisemmin. Demokratia vahvistuisi. Vihreät olisivat saaneet ensimmäisen edustajansa Itä-Suomesta. Paikkoja olisivat menettäneet Keskusta ja SDP. Perussuomalaiset olisivat saaneet yhden lisäpaikan.
Mutta vaalit ovat aina omat vaalinsa ja ne käydään aina omassa viiteympäristössään. Kulloisenkin vaalipiirijaon mukaisesti.
Yhteinen itäsuomalainen vaalipiiri lähentäisi - ja myös pakottaisi maakuntia entistä tiivimpään yhteistyöhön. Yli puolueryhmittymien tehtävällä yhteistyöllä pystyttäisiin entistä parempaan Itä-Suomen etujen ajamiseen.
Noh, kuluvalla viikolla näemme, millä argumentein vaalipiirijakoa viedään eteenpäin ja miten sitä koetetaan vastustaa.
Vaalipiirit yhdistyvät. Yhtä kaikki.
maanantai 12. syyskuuta 2011
lauantai 13. elokuuta 2011
Lukemattomat blogit
Nämä blogikirjoitukset ovat usein puuhastelijoiden terapiapajoja. Eihän näitä juuri kukaan lue. Itse olen tällainen puuhastelijaharrastelijakirjoittelija.
Savon Sanomien verkkosivustoltakin löytyy blogeja. Ote on vain ammattimaisempaa. Täytyy oikein mainostaa. Pitkän linjan toimittaja Seppo Kononen pitää blogia. Kannattaa tutustua.
Laitan ihan linkin: Jäljet hiekassa
Koska Konosen kirjoitus on oivallinen ja ylevä pyrin antamaan blogissaan esitettyyn kolmeen suureen kysymykseen vastauksia.
Kuitenkin, ollessamme suurien kysymysten äärellä, en pysty polveilevasta tyylistäni johtuen vastaamaan kuin yhteen kysymykseen kerrallaan.
Yhden blogin puitteissa.
Voinemme näin välttää puisevasta tyylistäni johtuvan raskassoutuisuuden.
Mennään asiaan ja Konosen ensimmäiseen kysymykseen: "Oliko oikein, että vaalien ainoa selvä voittaja jäi vapaaehtoisesti pois hallituksesta?"
Blogistaan löydämme vastauksen. Ei toinna jantella.. Kuitenkin vaalituloksen myötä Kononen salaisesti toivoi kovasti perussuomalaisia "vastuunkantoon". Rivien välistä kun on tulkittavissa vastuunpakoilusta osoittelevaa sormen heristelyä.
On kuitenkin hyvä muistaa (SS:n pääkirjoitusmaneerilaina, suokaa anteeksi) mitä Kononen bloggaili juuri ennen eduskuntavaaleja. Mainiossa blogikirjoituksessaan "Nähdäänkö nyt vuoden 1945 eduskuntavaalien toisinto?"
Kirjoituksessaan Kononen povaili vaalitulosta ja otti historian valossa kantaa kysymykseen onko vaalivoittajan pakko päästä hallitukseen.
No onko pakko? No ei ole pakko.
Verraten kahta blogikirjoitusta minun on vaikea löytää niiden väliltä logiikkaa.
Huhtikuussa (Konosen blogissa) mahdollista vaalivoittajaa ei ole pakko ottaa hallitukseen mutta vaalien jälkeen, elokuussa vaalien voittajan poisjääntiä surraan Narvan marssin tahtiin. "Olikohan se oikein, hallituksesta poisjäänti? No ei se varmasti ollut.."
Konosen viittaus ihmisten poliittisen muistin pituuteen (Hrushtsevin sanoin kaksi päivää) saa uuden merkityksen. Poliittisen blogikirjoittajan poliittisen muistin pituus on pitempi.
Nelisen kuukautta.
Ollaksemme ajan hermolla on kuitenkin hyvä muistaa, että perussuomalaisten gallupkannatus on taittunut. Prosenttiyksikön liukuminen alaspäin on tuonut toki hyvääkin.
Kuppa ja kolera ovat voitettu kanta. KuPS voitti. Kurssit ovat kääntyneet nousuun.
Nimim. Ajan hermolla oleva perussuomalainen maakunnan mies
Savon Sanomien verkkosivustoltakin löytyy blogeja. Ote on vain ammattimaisempaa. Täytyy oikein mainostaa. Pitkän linjan toimittaja Seppo Kononen pitää blogia. Kannattaa tutustua.
Laitan ihan linkin: Jäljet hiekassa
Koska Konosen kirjoitus on oivallinen ja ylevä pyrin antamaan blogissaan esitettyyn kolmeen suureen kysymykseen vastauksia.
Kuitenkin, ollessamme suurien kysymysten äärellä, en pysty polveilevasta tyylistäni johtuen vastaamaan kuin yhteen kysymykseen kerrallaan.
Yhden blogin puitteissa.
Voinemme näin välttää puisevasta tyylistäni johtuvan raskassoutuisuuden.
Mennään asiaan ja Konosen ensimmäiseen kysymykseen: "Oliko oikein, että vaalien ainoa selvä voittaja jäi vapaaehtoisesti pois hallituksesta?"
Blogistaan löydämme vastauksen. Ei toinna jantella.. Kuitenkin vaalituloksen myötä Kononen salaisesti toivoi kovasti perussuomalaisia "vastuunkantoon". Rivien välistä kun on tulkittavissa vastuunpakoilusta osoittelevaa sormen heristelyä.
On kuitenkin hyvä muistaa (SS:n pääkirjoitusmaneerilaina, suokaa anteeksi) mitä Kononen bloggaili juuri ennen eduskuntavaaleja. Mainiossa blogikirjoituksessaan "Nähdäänkö nyt vuoden 1945 eduskuntavaalien toisinto?"
Kirjoituksessaan Kononen povaili vaalitulosta ja otti historian valossa kantaa kysymykseen onko vaalivoittajan pakko päästä hallitukseen.
No onko pakko? No ei ole pakko.
Verraten kahta blogikirjoitusta minun on vaikea löytää niiden väliltä logiikkaa.
Huhtikuussa (Konosen blogissa) mahdollista vaalivoittajaa ei ole pakko ottaa hallitukseen mutta vaalien jälkeen, elokuussa vaalien voittajan poisjääntiä surraan Narvan marssin tahtiin. "Olikohan se oikein, hallituksesta poisjäänti? No ei se varmasti ollut.."
Konosen viittaus ihmisten poliittisen muistin pituuteen (Hrushtsevin sanoin kaksi päivää) saa uuden merkityksen. Poliittisen blogikirjoittajan poliittisen muistin pituus on pitempi.
Nelisen kuukautta.
Ollaksemme ajan hermolla on kuitenkin hyvä muistaa, että perussuomalaisten gallupkannatus on taittunut. Prosenttiyksikön liukuminen alaspäin on tuonut toki hyvääkin.
Kuppa ja kolera ovat voitettu kanta. KuPS voitti. Kurssit ovat kääntyneet nousuun.
Nimim. Ajan hermolla oleva perussuomalainen maakunnan mies
torstai 30. kesäkuuta 2011
Kerettiläinen kannanotto
Mjaah, joukko itäsuomalaisia keskustakansanedustajia on ulostullut kannanotollaan vastustaen kaavailuja muodostaa yhteinen Itä-Suomen vaalipiiri.
Tuntematta kannanottoa lähemmin voinee argumentaatoitaan kommentoida.
"Hallitus ei halua kunnioittaa nykyisten Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien olemassa oloa, vaan aloittaa suurvaalipiirirakennelmallaan näiden omaleimaisten maakuntien alasajon."
Eh, onko maakuntien identiteetti niin heikoissa kantimissa, että se nojaa vain perinteiseen vaalipiirijakoon.
Vai oliko peräti ensin maan piiri, sitten vaalipiiri ja vasta sitten maakunnat.
Keskustan Kalevala sen kertokoon.
"Suurvaalipiirin muodostamisen myötä kansanvalta kapenisi", edustajat toteavat kannanotossaan.
No jaah, jos huhtivaalien tulos muutettaisiin vastaamaan "Itä-Suomen vaalipiiriä" ts. laskettaisiin Pohjois- ja Etelä-Savon sekä Pohjois-Karjalan äänet samaan pottiin, paikkajakauma olisi tällainen: Kesk 6 (7), SDP 5 (6), Peruss 5 (4), Kok 3 (3), Vihr 1 (0) ja Vas 1 (1). Suluissa huhtivaalien mukainen paikkajakauma.
Suurempi vaalipiiri tasoittaisi isojen puolueiden voimasuhteita. Olisipa kansanvallalle parempi jos useampia ryhmiä saataisiin mukaan, Itä-Suomestakin.
Sitä ihmettelen Keskustan kansanedustajien kannanotossa, että miten kansanvalta kapenee, jos yhden puolueen ylivalta leikkautuu ja valtaa jaetaan esimerkin tapauksessa esim. Perussuomalaisille ja Vihreille.
Muistelen huhtivaalien alla Savon Sanomien vierailulla tokaisseeni, että erittäin sekavan oloinen vaalilain uudistus tulee hautautumaan.
Isompi vaalipiiri, vaikkapa Itä-Suomen kattava, loisi toki kampanjoinnille haasteita. Mutta tärkein asia on, että piilevä äänikynnys laskisi.
Savojen ja Pohjois-Karjalan yhteisessä vaalipiirissä huhtivaalien piilevä äänikynnys olisi ollut 4,3% luokkaa. Tarjoaisi paikkoja muillekin kuin kepulle.
Sehän niitä keskustakansanedustajia närästää.
Tuntematta kannanottoa lähemmin voinee argumentaatoitaan kommentoida.
"Hallitus ei halua kunnioittaa nykyisten Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien olemassa oloa, vaan aloittaa suurvaalipiirirakennelmallaan näiden omaleimaisten maakuntien alasajon."
Eh, onko maakuntien identiteetti niin heikoissa kantimissa, että se nojaa vain perinteiseen vaalipiirijakoon.
Vai oliko peräti ensin maan piiri, sitten vaalipiiri ja vasta sitten maakunnat.
Keskustan Kalevala sen kertokoon.
"Suurvaalipiirin muodostamisen myötä kansanvalta kapenisi", edustajat toteavat kannanotossaan.
No jaah, jos huhtivaalien tulos muutettaisiin vastaamaan "Itä-Suomen vaalipiiriä" ts. laskettaisiin Pohjois- ja Etelä-Savon sekä Pohjois-Karjalan äänet samaan pottiin, paikkajakauma olisi tällainen: Kesk 6 (7), SDP 5 (6), Peruss 5 (4), Kok 3 (3), Vihr 1 (0) ja Vas 1 (1). Suluissa huhtivaalien mukainen paikkajakauma.
Suurempi vaalipiiri tasoittaisi isojen puolueiden voimasuhteita. Olisipa kansanvallalle parempi jos useampia ryhmiä saataisiin mukaan, Itä-Suomestakin.
Sitä ihmettelen Keskustan kansanedustajien kannanotossa, että miten kansanvalta kapenee, jos yhden puolueen ylivalta leikkautuu ja valtaa jaetaan esimerkin tapauksessa esim. Perussuomalaisille ja Vihreille.
Muistelen huhtivaalien alla Savon Sanomien vierailulla tokaisseeni, että erittäin sekavan oloinen vaalilain uudistus tulee hautautumaan.
Isompi vaalipiiri, vaikkapa Itä-Suomen kattava, loisi toki kampanjoinnille haasteita. Mutta tärkein asia on, että piilevä äänikynnys laskisi.
Savojen ja Pohjois-Karjalan yhteisessä vaalipiirissä huhtivaalien piilevä äänikynnys olisi ollut 4,3% luokkaa. Tarjoaisi paikkoja muillekin kuin kepulle.
Sehän niitä keskustakansanedustajia närästää.
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Peräkkäiset ketjut
Jaah, siirtämällä päätöksenteko tulevaisuuteen, voidaan välttää peräkkäisten kuntaliitosten ketju.
En aivan ymmärrä, miksi Maaningalla ylipäätään valitaan kunnanvaltuutettuja. Neljän vuoden väleinhän kuntavaaleja on tavattu käydä.
Mikäli tässäkin asiassa oltaisiin yhtä linjakkaita olisi syytä jättää usemmat vaalit väliin.
Voitaisiin välttää peräkkäisten kunnallisvaalien ketju.
Edellisten kuntavaalien alla perussuomalaisten valtuutettu teki valtuustoaloitteen kuntaliitosselvityksen tekemisestä. Aloitteessa ei - tarkoituksella - mainittu minkä kunnan tai kuntien kanssa selvitystä lähdettäisiin tekemään.
Niinpä oli tylytystä luvassa. Epäiltiin konkarivaltuutettujen suulla "lähdetäänkö kuntaliitosta selvittämään TervonLapinlahdenKiuruvedenvaimitänäitäon kanssa" toinen argumentti oli tietenkin "hoopoutta, katsotaan Siiliset -yhteistyö nyt ensin".
Myöhemmässä vaiheessa, kuin taikaiskusta selvisi, että kuntaliitoskumppani saattaisi olla Siilinjärvi. Tämä löi ällikälle. Missähän sellainen siilinjärvi oikein on.
Olipa helpottavaa, että kuntaliitosta ei lähdetä viemään eteenpäin vaan jätettiin eilisillan keskustelukerhossa asia lepäämään. Vai haudattiinko koko hoopous kuuden sylen syvyyteen.
On tärkeää antaa Siilisetille työrauha ja ruokkia moista Molokin kitaa.
Ei kai kuntaliitosavustus, 3 200 000 €, ole niin iso raha, että siihen kannattaisi takertua.
Tärkeämpää on tehdä päätöksiä painavista asioista.
Kuten kunnantalon henkilökunnan ruokatuntien aikataulusta ja ruokatuntien pituudesta.
En aivan ymmärrä, miksi Maaningalla ylipäätään valitaan kunnanvaltuutettuja. Neljän vuoden väleinhän kuntavaaleja on tavattu käydä.
Mikäli tässäkin asiassa oltaisiin yhtä linjakkaita olisi syytä jättää usemmat vaalit väliin.
Voitaisiin välttää peräkkäisten kunnallisvaalien ketju.
Edellisten kuntavaalien alla perussuomalaisten valtuutettu teki valtuustoaloitteen kuntaliitosselvityksen tekemisestä. Aloitteessa ei - tarkoituksella - mainittu minkä kunnan tai kuntien kanssa selvitystä lähdettäisiin tekemään.
Niinpä oli tylytystä luvassa. Epäiltiin konkarivaltuutettujen suulla "lähdetäänkö kuntaliitosta selvittämään TervonLapinlahdenKiuruvedenvaimitänäitäon kanssa" toinen argumentti oli tietenkin "hoopoutta, katsotaan Siiliset -yhteistyö nyt ensin".
Myöhemmässä vaiheessa, kuin taikaiskusta selvisi, että kuntaliitoskumppani saattaisi olla Siilinjärvi. Tämä löi ällikälle. Missähän sellainen siilinjärvi oikein on.
Olipa helpottavaa, että kuntaliitosta ei lähdetä viemään eteenpäin vaan jätettiin eilisillan keskustelukerhossa asia lepäämään. Vai haudattiinko koko hoopous kuuden sylen syvyyteen.
On tärkeää antaa Siilisetille työrauha ja ruokkia moista Molokin kitaa.
Ei kai kuntaliitosavustus, 3 200 000 €, ole niin iso raha, että siihen kannattaisi takertua.
Tärkeämpää on tehdä päätöksiä painavista asioista.
Kuten kunnantalon henkilökunnan ruokatuntien aikataulusta ja ruokatuntien pituudesta.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Ison Jytkyn kaava
Muutama päivä eduskuntavaaleista on kulunut. On tullut paljon, paljon onnitteluja. Kiitoksella ja nöyryydellä on niihin ollut suhtautuminen.
Moni on kysynyt vaalimenestyksen salaisuutta Pohjois-Savossa.
Vaalikampanjaan valmistautuessa vuodenvaihteesta 2009-2010 lähtien rakensimme väljää kenttäorganisaatiota kattamaan koko vaalipiirin. Jokaiseen pitäjään löytyi vastuuhenkilö. Oli olemassa valmiudet vaalimateriaalin; julisteiden, lehtien ja mainosten jakoon.
Olimme ajoissa liikkeellä.
Väljä kenttäorganisaatio jätti vapaudet toteuttaa vaalityötä luovalla tavalla. Sitovia "pakkoja" ei sälytetty kenenkään harteille. Tämä oli tärkeää koska tekijäjoukkoa ei ollut massamäärin.
Luovuus on tärkeässä asemassa silloin, kun käytettävissä ei ole suuria rahallisia resursseja.
Tarvittavaa apua ja materiaalia saimme puoluetoimistosta. Suurta apua ei ollut mutta kaikki otettiin kiitollisuudella vastaan. Ja mitä ei ollut - keksittiin, kehiteltiin ja tehtiin itse.
Saimme tehdä vaalityötämme rauhassa. Ei meihin muualla juuri uskottu. Lehdet ja muut ryhmät vähättelivät aikansa. Omaa taktiikkaa hiottiin kaikessa rauhassa.
Ensimmäiset ehdokkaat nimettiin vuosi ennen vaalipäivää kevätkokouksessa 17.4.2010. Asia jäi vielä Islannin tomupilven ja "vanhojen puolueiden" kevätkokous julkilausumien varjoon.
Ehdokasvalinnat sujuivat loppuun asti hyvin. Saimme kattavan ehdokaspeiton ja kiinnostavat ehdokkaat. Ehdokkaat, jotka olivat jo omilla alueillaan kunnallisissa luottamustoimissa tai muutoin järjestötoiminnassamme mukana.
Hyvänä lisänä listallemme tuli ehdokkaita myös järjestötoimintamme ulkopuolelta. Tämä on tärkeä merkki vastaisuuden varalle.
Joukkueeseemme pääsee mukaan, kun tulee avoimin mielin ja löytyy sitoutumisen astetta.
Aika oli meille sopiva. Pitkin kampanja-aikaa tapahtumissamme ja toriteltallamme vieraili tuhansia ihmisiä. Viesti oli vahva. Kansalaiset olivat pitkälti kyllääntyneitä pitkään jatkuneeseen harvainvaltaan. Meillä oli aikaa kuunnella kansalaisia. Ja taitoa kuunnella.
Monet asiat jäivät mieleen; syrjäytymiskehitys, vaalirahoitussotkut, jätevesiasetukset ja Amerikoista Eurooppaan levinnyt finanssikriisi euro tukemisineen.
Isoja ja pieniä asioita. Paljon. Jokaisen kansalaisen murheita ja iloja kuunneltiin. Osallistuttiin.
Suotuisa kannatuskehitys mielipidetiedusteluissa piti yllä mielenkiintoa toimintaamme kohtaan. Mitä lähemmäs vaaleja tultiin meillä oli valmiuksia tarkentaa vaalitavoitteitamme. Loppukesästä 2010 nostimme paikkatavoitteemme kahteen edustajapaikkaan.
Moni hymähteli. Mutta tavoitteiden pitää olla korkealla jos jotakin on meininki saavuttaa.
Ratkaisevaa voitokkaan tuloksen saavuttamiseen oli kuitenkin uupumaton vaalityö. Ehdokkaat kiersivät maakuntaa vuoroin pareittain, pienryhmin tai yksin. Tapahtumia oli samaan aikaan eri puolilla vaalipiiriä. Yhteisiä tapahtumia oli suuremmilla paikkakunnilla, markkinoilla ja vastaavissa yleisötapahtumissa.
Ehdokkaita oli vastassa paikkakuntien väkeä avustamassa ja henkeä nostattamassa.
Piirin aktiiveja, niin puolueveteraaneja kuin uusia toimijoita oli tapahtumissa talkoissa. Talkoissa.
Olimme yhtenäisiä.
Mitä lähemmäs vaaleja tultiin oli selkeästi aistittavissa kansanliikkeen voima.
Tuki oli löytynyt.
Vaalitulos oli hämmentävän kova saavutus. Kova tavoiteemme, kaksi edustajanpaikkaa, täyttyi.
27 327 pohjoissavolaista äänestäjää oli tekemässä historiallista vaalitulosta - ISOA JYTKYÄ!
Perussuomalaisten kansanedustajiksi valittiin Pentti Oinonen ja Kimmo Kivelä Kuopiosta. Varakansanedustajaksi valittiin Jukka Kotimäki Siilinjärveltä.
Kiitokset kaikille äänestäjillemme, ehdokkaillemme ja tukijoukoille sekä talkooväelle.
Vaalikamppailu oli pitkä ja antoisa mutta kisa oli rehti.
Asia, josta on syytä kiittää kaikkia vaaleihin osallistuneita puolueita, valitsijayhdistyksiä sekä ehdokkaita.
Moni on kysynyt vaalimenestyksen salaisuutta Pohjois-Savossa.
Vaalikampanjaan valmistautuessa vuodenvaihteesta 2009-2010 lähtien rakensimme väljää kenttäorganisaatiota kattamaan koko vaalipiirin. Jokaiseen pitäjään löytyi vastuuhenkilö. Oli olemassa valmiudet vaalimateriaalin; julisteiden, lehtien ja mainosten jakoon.
Olimme ajoissa liikkeellä.
Väljä kenttäorganisaatio jätti vapaudet toteuttaa vaalityötä luovalla tavalla. Sitovia "pakkoja" ei sälytetty kenenkään harteille. Tämä oli tärkeää koska tekijäjoukkoa ei ollut massamäärin.
Luovuus on tärkeässä asemassa silloin, kun käytettävissä ei ole suuria rahallisia resursseja.
Tarvittavaa apua ja materiaalia saimme puoluetoimistosta. Suurta apua ei ollut mutta kaikki otettiin kiitollisuudella vastaan. Ja mitä ei ollut - keksittiin, kehiteltiin ja tehtiin itse.
Saimme tehdä vaalityötämme rauhassa. Ei meihin muualla juuri uskottu. Lehdet ja muut ryhmät vähättelivät aikansa. Omaa taktiikkaa hiottiin kaikessa rauhassa.
Ensimmäiset ehdokkaat nimettiin vuosi ennen vaalipäivää kevätkokouksessa 17.4.2010. Asia jäi vielä Islannin tomupilven ja "vanhojen puolueiden" kevätkokous julkilausumien varjoon.
Ehdokasvalinnat sujuivat loppuun asti hyvin. Saimme kattavan ehdokaspeiton ja kiinnostavat ehdokkaat. Ehdokkaat, jotka olivat jo omilla alueillaan kunnallisissa luottamustoimissa tai muutoin järjestötoiminnassamme mukana.
Hyvänä lisänä listallemme tuli ehdokkaita myös järjestötoimintamme ulkopuolelta. Tämä on tärkeä merkki vastaisuuden varalle.
Joukkueeseemme pääsee mukaan, kun tulee avoimin mielin ja löytyy sitoutumisen astetta.
Aika oli meille sopiva. Pitkin kampanja-aikaa tapahtumissamme ja toriteltallamme vieraili tuhansia ihmisiä. Viesti oli vahva. Kansalaiset olivat pitkälti kyllääntyneitä pitkään jatkuneeseen harvainvaltaan. Meillä oli aikaa kuunnella kansalaisia. Ja taitoa kuunnella.
Monet asiat jäivät mieleen; syrjäytymiskehitys, vaalirahoitussotkut, jätevesiasetukset ja Amerikoista Eurooppaan levinnyt finanssikriisi euro tukemisineen.
Isoja ja pieniä asioita. Paljon. Jokaisen kansalaisen murheita ja iloja kuunneltiin. Osallistuttiin.
Suotuisa kannatuskehitys mielipidetiedusteluissa piti yllä mielenkiintoa toimintaamme kohtaan. Mitä lähemmäs vaaleja tultiin meillä oli valmiuksia tarkentaa vaalitavoitteitamme. Loppukesästä 2010 nostimme paikkatavoitteemme kahteen edustajapaikkaan.
Moni hymähteli. Mutta tavoitteiden pitää olla korkealla jos jotakin on meininki saavuttaa.
Ratkaisevaa voitokkaan tuloksen saavuttamiseen oli kuitenkin uupumaton vaalityö. Ehdokkaat kiersivät maakuntaa vuoroin pareittain, pienryhmin tai yksin. Tapahtumia oli samaan aikaan eri puolilla vaalipiiriä. Yhteisiä tapahtumia oli suuremmilla paikkakunnilla, markkinoilla ja vastaavissa yleisötapahtumissa.
Ehdokkaita oli vastassa paikkakuntien väkeä avustamassa ja henkeä nostattamassa.
Piirin aktiiveja, niin puolueveteraaneja kuin uusia toimijoita oli tapahtumissa talkoissa. Talkoissa.
Olimme yhtenäisiä.
Mitä lähemmäs vaaleja tultiin oli selkeästi aistittavissa kansanliikkeen voima.
Tuki oli löytynyt.
Vaalitulos oli hämmentävän kova saavutus. Kova tavoiteemme, kaksi edustajanpaikkaa, täyttyi.
27 327 pohjoissavolaista äänestäjää oli tekemässä historiallista vaalitulosta - ISOA JYTKYÄ!
Perussuomalaisten kansanedustajiksi valittiin Pentti Oinonen ja Kimmo Kivelä Kuopiosta. Varakansanedustajaksi valittiin Jukka Kotimäki Siilinjärveltä.
Kiitokset kaikille äänestäjillemme, ehdokkaillemme ja tukijoukoille sekä talkooväelle.
Vaalikamppailu oli pitkä ja antoisa mutta kisa oli rehti.
Asia, josta on syytä kiittää kaikkia vaaleihin osallistuneita puolueita, valitsijayhdistyksiä sekä ehdokkaita.
tiistai 18. tammikuuta 2011
Jakaja vaihtoon
Juhani Happonen kirjoitti (SS 14.1.) omia muistikuviaan Veikko Vennamon perinnön tuhonneista poliitikoista. Faktat jäivät tarkastamatta.
Urpo Leppänen sai työministerikautensa (1983-1987) lopuksi läpi työllisyyslain, ”Lex Leppäsen”, jonka avulla työllistettiin pitkäaikaistyöttömiä yrityksiin, kuntiin ja valtiolle siinä määrin, että pitkäaikaistyöttömyys oli Suomesta poistettu 1990.
Pekka Vennamo toimi samaan aikaan valtiovarainministerinä. Vahva talouskehitys loi pohjan hyvälle työllisyyskehitykselle.
1990-luvun alun lamalla ja suurtyöttömyydellä ei ole mitään tekemistä Urpo Leppäsen työministeriyden kanssa. Suurtyöttömyys johtui talouden ylikuumenemisen ja ns. vahvan markan politiikasta. Toki talouslaman seurauksia oli ”Lex Leppäsen” hautaaminen. Velvoitetyöllistämiseen ei enää ollut rahaa.
Happonen haastaa Soinilta vastauksia myös tämän hetken talouden vaikeisiin kysymyksiin. Miten hoitaa mahdollisimman vähin kansallisin vaurioin EU:lle lupaamamme yhteisvastuulliset velvoitteemme? Perussuomalaiset antoi vastauksensa eduskunnan Kreikan ja Irlannin tukipakettiäänestyksissä. Emme olleet tukemassa vahvan euron politiikkaa ja myöntämässä takuita Euroopan kasinotalouksille. Happosen oma viiteryhmä toimi eduskunnassa samoin.
Perussuomalaisten toiminta asiassa perustui EU:n perussopimukselle, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan itse vastaamaan talouksistaan. Toivottavasti Happosella riittää miljardeja kotimaan köyhillekin.
Perussuomalaiset eivät lähde arvostelemaan muiden ryhmien ehdokkaita tai ehdokaslistoja. Sen jätämme äänestäjille.
Ehdokkaamme ovat tunnettuja paikkakunnillaan. Vaalipiirien ehdokaslistoilta löytyy hyvä ja kattava läpileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta. – Ja ehdokaslistat ovat omat.
Happonen oli jakamassa vaaliasetelmaa kahden kaupaksi, Soini vastaan muu Suomi. Perussuomalaiset lähtee vaaleihin yhtenäisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan, hyvän Suomen, puolesta.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Mistä näitä aplodeja tulee?
Aplodeeraus on vaikea laji.
Olisi helpompaa puhua käsien taputtamisesta.
Molemmilla tarkoitetaan rytmikästä kannustamista, joka tapahtuu avoimia kämmeniä vastakkain lyömällä. Siitä lähtee räpyttämiseltä kuulostava ääni.
Viikolopun täpytyksiä ja taputuksia kuultiin useilla paikkakunnilla.
Demarit taputtelivat kämmeniään Siilinjärven torilla lauantaina - kylmyydestä johtuen.
Kepu oli kokoontunut Kajaaniin pitämään puoluevaltuuston kokousta. Suomen pitkäaikaisimman naispääministerin, Mari Kiviniemen, pönttöpuheen aikana olisi luullut aplodeerauksia kuultavan.
Mutta ei.
Mitään ei saa, jos ei muista pyytää. "...Nyt ne Kim Il Sung -aplodit", tulihan ne aplodit sitten.
Tapani Kansallahan oli taannoin täysin päinvastainen ongelma. Hän ei kuullut laskea tahteja yleisön aplodien vuoksi ja keskeytti esityksensä.
Kiviniemi keskeytti esityksensä - kun ei kuullut aplodeja.
Toisaalta Kepun puoluevaltuustoväen kämmenien parkkiintumisen ymmärtää; ei ole ollut syytäkään hurrata.
On lautakasoja, on vaalirahoitussotkuja, on haja-alueiden jätevesiasetuksen huopuuta/soutua, on keskinäistä kinaa pottukauppiaan ja ryhmänjohtajan välillä, on gallup lukuja virhemarginaalissa, on pelastettava Kreikat ja Irlannit ja mitä näitä on, oisko ne omatkin pelastettava, on sitä sun tätä isoja annoksia ja lasten annoksia kaikilla mausteilla ja ilman mausteita, on paljon "Asiaa..."
Perussuomalaiset taputtivat Kuopiossa syyskokouksessa ja yleisötapahtumassa puheenjohtaja Timo Soinille. Pääministeri Kiviniemestä poiketen aplodit tulivat pyytämättä. Eivät kuitenkaan yllättäen.
Rivimiehet hurraa ja taputtaa silloin kun on asiaa.
Olisi helpompaa puhua käsien taputtamisesta.
Molemmilla tarkoitetaan rytmikästä kannustamista, joka tapahtuu avoimia kämmeniä vastakkain lyömällä. Siitä lähtee räpyttämiseltä kuulostava ääni.
Viikolopun täpytyksiä ja taputuksia kuultiin useilla paikkakunnilla.
Demarit taputtelivat kämmeniään Siilinjärven torilla lauantaina - kylmyydestä johtuen.
Kepu oli kokoontunut Kajaaniin pitämään puoluevaltuuston kokousta. Suomen pitkäaikaisimman naispääministerin, Mari Kiviniemen, pönttöpuheen aikana olisi luullut aplodeerauksia kuultavan.
Mutta ei.
Mitään ei saa, jos ei muista pyytää. "...Nyt ne Kim Il Sung -aplodit", tulihan ne aplodit sitten.
Tapani Kansallahan oli taannoin täysin päinvastainen ongelma. Hän ei kuullut laskea tahteja yleisön aplodien vuoksi ja keskeytti esityksensä.
Kiviniemi keskeytti esityksensä - kun ei kuullut aplodeja.
Toisaalta Kepun puoluevaltuustoväen kämmenien parkkiintumisen ymmärtää; ei ole ollut syytäkään hurrata.
On lautakasoja, on vaalirahoitussotkuja, on haja-alueiden jätevesiasetuksen huopuuta/soutua, on keskinäistä kinaa pottukauppiaan ja ryhmänjohtajan välillä, on gallup lukuja virhemarginaalissa, on pelastettava Kreikat ja Irlannit ja mitä näitä on, oisko ne omatkin pelastettava, on sitä sun tätä isoja annoksia ja lasten annoksia kaikilla mausteilla ja ilman mausteita, on paljon "Asiaa..."
Perussuomalaiset taputtivat Kuopiossa syyskokouksessa ja yleisötapahtumassa puheenjohtaja Timo Soinille. Pääministeri Kiviniemestä poiketen aplodit tulivat pyytämättä. Eivät kuitenkaan yllättäen.
Rivimiehet hurraa ja taputtaa silloin kun on asiaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)