Aplodeeraus on vaikea laji.
Olisi helpompaa puhua käsien taputtamisesta.
Molemmilla tarkoitetaan rytmikästä kannustamista, joka tapahtuu avoimia kämmeniä vastakkain lyömällä. Siitä lähtee räpyttämiseltä kuulostava ääni.
Viikolopun täpytyksiä ja taputuksia kuultiin useilla paikkakunnilla.
Demarit taputtelivat kämmeniään Siilinjärven torilla lauantaina - kylmyydestä johtuen.
Kepu oli kokoontunut Kajaaniin pitämään puoluevaltuuston kokousta. Suomen pitkäaikaisimman naispääministerin, Mari Kiviniemen, pönttöpuheen aikana olisi luullut aplodeerauksia kuultavan.
Mutta ei.
Mitään ei saa, jos ei muista pyytää. "...Nyt ne Kim Il Sung -aplodit", tulihan ne aplodit sitten.
Tapani Kansallahan oli taannoin täysin päinvastainen ongelma. Hän ei kuullut laskea tahteja yleisön aplodien vuoksi ja keskeytti esityksensä.
Kiviniemi keskeytti esityksensä - kun ei kuullut aplodeja.
Toisaalta Kepun puoluevaltuustoväen kämmenien parkkiintumisen ymmärtää; ei ole ollut syytäkään hurrata.
On lautakasoja, on vaalirahoitussotkuja, on haja-alueiden jätevesiasetuksen huopuuta/soutua, on keskinäistä kinaa pottukauppiaan ja ryhmänjohtajan välillä, on gallup lukuja virhemarginaalissa, on pelastettava Kreikat ja Irlannit ja mitä näitä on, oisko ne omatkin pelastettava, on sitä sun tätä isoja annoksia ja lasten annoksia kaikilla mausteilla ja ilman mausteita, on paljon "Asiaa..."
Perussuomalaiset taputtivat Kuopiossa syyskokouksessa ja yleisötapahtumassa puheenjohtaja Timo Soinille. Pääministeri Kiviniemestä poiketen aplodit tulivat pyytämättä. Eivät kuitenkaan yllättäen.
Rivimiehet hurraa ja taputtaa silloin kun on asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti