tiistai 2. maaliskuuta 2010

Vedellä voidellut

Varpaniemen vedenpumppaamosta on Maaningalla hierottu kauppaa. Taustahan on se, että pumppaamo rakennettiin aikanaan yksityisen maille. Veden otti Sinikiven Osuusmeijeri ja vuokratontilla hääräsi. Tämä yksityinen vuokraaja sitten sai omaan käyttöönsä talousvedet.

1980 tietämissä meijeri lakkautui ja Maaningan kunta otti kontolleen pumppaamon. Vuokrasopimuksessa vuokranantaja sai hivenen laajennetusti talousvetensä. Muut kuntalaiset toki maksoivat vedestä. Ja maksoivatpa vuokranantajankin veden siinä sivussa.

Seuraavassa valtuustoistunnossa kukaties päätetään vedenpumppaamon kaupasta. Esityksessä hinta on 80 000 euroa. 0,42 ha:n tontista maksamme siis yli 19 euron neliöhinnan. Se on enemmän kuin miltään tontilta Maaningalla pyydettävä neliöhinta. Kovasti puhuttaneet sataman tontit on hinnoiteltu 15 euron neliöhintaan.

Rantamaisema ei liene avarin mutta vastarannalla voi nähdä kesäisin leijonien lehmät. Kannattaneeko siitä noin korkeaa hintaa maksaa.

Vuosikausia kuntalaiset ovat maksaneet pumppaamon vuokranantajan vedet eikä mitään liittymismaksuja ole liioin maksettu. Perkele. Minäkin olen maksanut osani vuokranantajan talousvesistä.

Jokainen vastaantulija kylänraitilla, niin rollaattorimummo kuin työssä käyväkin on maksanut kiinteistönsä vesimittarin läpi virranneesta vedestä. Tähän asti pumppaamolta on lahjoitettu vuokranantajalle ja tämän lähipiirille ilmaiset kuntalaisten kustantamat vedet.

Näinköhän nämä sosiaaliavustukset on menneet oikeaan osoitteeseen? Nyttemmin tulevassa kaupassa ollaan menossa siihen suuntaan että vuokranantajakin joutuu opettelemaan vesimittarin lukemisen jalon taidon.

Hinta tästä on 80 000 euroa. Kuulostaa isolta summalta. Mitä lie keskimääräiset liittymismaksut kunnalliseen vesijohtoverkostoon?

Ei kommentteja: