Kävimme perheen kanssa yhdessä kauppareissun ohella kirkkoherranvirastossa jättämässä srk-vaalien ennakkoäänet. Äänestin toista kertaa kyseisissä vaaleissa.
Srk-vaalien ominaisuutena on vankka henkilövaalin tuntu. Ihmiset äänestävät mieluusti tuttua ja läheistä henkilöä monesti tämän puoluekannasta riippumatta.
Monen seurakuntalaisen mielestä puoluepolitiikkaa ja seurakuntavaaleja ei tule sotkea keskenään. Olen osittain samaan mieltä.
Valitsijayhdistysten listoja rakentaessa puoluepolitiikalla on roolinsa. Listojen kokoamisessa järjestötoiminnasta, poliittisestakin, on etua. Tällainen tausta luo helpoiten verkoston, jonka turvin ehdokkaat listalle siilautuvat.
Pienillä paikkakunnilla puoluepolitiikan valtaryhmä muodostaa helpoiten rungon valitsijayhdistykselle. Käytössä oleva suhteellinen vaalitapa taas muodostaa rajoitteensa ns. pienryhmille. Pieniltä, ehdokasmäärältään kapeilta listoilta on vaikea nousta valtuustoihin vaikka laskennallinen äänimäärä olisi korkeakin.
Maaningalla seurakuntavaaleihin muodostui lopulta kahden valitsijayhdistyksen ehdokaslistat. Jotta puoluepolitiikan merkitys vähenisi tästäkin olisi mielenkiintoinen ajatuskulku sellainen, että kaikki ehdokkaat olisivat samalla pitkällä listalla. Tällöin ei tarvitsisi miettiä suhdelukuja eri valitsijayhdistysten välillä vaan 15 eniten ääniä saanutta tulisi suoraan valituksi.
Toisaalta ei kai puoluetaustaisilla ehdokkailla ole mitään hävettävääkään. Laillista ja vapaaehtoistahan puolueisiin kuuluminen tai kuulumattomuus on. Seurakuntalaisissa on eri puolueisiin kuuluvia. Miksei siis myös srk-vaaliehdokkaissakin.
Niin, äänestin toisen kerran srk-vaaleissa. Viime kerralla äänestin tuttua lähellä asuvaa ehdokasta. Tällä kertaa ehdokas löytyi vielä lähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti