Poikkeusolot paljastavat puutteet

Viikkokausia kestäneet häiriöt sähkönjakelussa saivat Itä-Suomen harvaan asutuilla asuvien kansalaisten tunteet kuohahtelemaan. On ymmärrettävää, että päiväkausia kestäneet sähkökatkot haittaavat arkea ja aiheuttavat tuohtumusta.

Sähkökatkot syntyivät poikkeuksellisista keliolosuhteista. Pakkaskaudet huurruttivat puustoa ja alati lisääntyvä lumi kertyi tykkylumeksi puiden oksistoon. Lumimassan kasvaessa puita taipui sähkölinjojen päälle aiheuttaen sähkönjakeluun häiriötiloja.

Viime vuosina olemme saaneet tuntea muutoinkin ääri-ilmiöitä sääoloissamme, voimakkaat myrskyt vuodenaikaa katsomatta ovat myös aiheuttaneet metsävahinkoja. Tällöinkin on sähkönjakelun toimitusvarmuutta koeteltu.

Suurin osa Itä-Suomen sähkönjakelun ongelmista on kohdistunut metsäisillä alueilla sijaitsevilla keskijännitelinjoilla. Linjakaduiksi kutsutut alueet on raivattu kymmenen metriä leveiksi. Linjoja ei voida leventää, koska se kävisi yhtä kaikki kalliiksi. Linjakadun leventäminen olisi pois metsänomistajalta – korvattavan puuston ja metsäpohjan arvon maksaisi lopulta sähkön kuluttaja-asiakas.

Yleisesti metsänkäsittelyssä tulisi kuitenkin paneutua enemmän linjakatujen reunametsiköiden hoitoon. Reuna-alueella menestyvät pioneeripuulajit kuten koivu, haapa ja leppä. Näistä riukupuista aiheutuivat useimmat ongelmat. Monesti tällaista puustoa olisi korjattavissa energiapuuksi. Tässä kohtaa tarvittaisiin energiayhtiöiden ja metsänomistajien yhteistyötä. Sähkölinjojen läheisyydessä työskentely vaatii eritysosaamista. Kuitenkin juuri sähkölinjojen läheisyydessä energiapuuston korjaamisessa saavutettaisiin kahtalainen hyöty. Samalla kun parannetaan sähköjakelun luotettavuutta, pystyttäisiin lisäämään uusiutuvan metsäenergian tarjontaa.

Talvinen vuodenaika ja maaston lumenpaljous asettaa erityisvaateita vikoja etsiville asentajille. Vikapaikoille pääsemistä auttaa maanomistajien ja paikallisen väestön kanssa tehtävä yhteistyö. Nyt koetussa kriisitilanteessa asentajille oli suureksi avuksi paikallisen väen paikallistuntemus sekä tiestön lumenauraus. Suuri joukko asentajista oli hyvinkin etäältä, heiltä ei paikalistuntemusta voi poikkeusolojen kohdalla voi vaatia. Maasto-olosuhteiden ja upottavan pakkaslumen vaikeudesta johtuen on pohdittava myös maastoajoneuvokalustoa. Voisiko vastaavanlaisessa sähkönjakelun kriisitilanteessa turvautua myös puolustusvoimilta saatavaan virka-apuun. Vaikeiden olosuhteiden logistiset haasteet eivät puolustusvoimillemme ole olleet milloinkaan ylittämättömiä; osaamista, neuvokkuutta ja kalustoa varmasti löytyisi.

Laaja-alaiset, useita pitäjiä koettelevat sähkönjakeluhäiriöt muodostavat aina kriisitilanteen paikallisväestölle. Laita-alueiden ihmisten hätää ei sovi vähätellä. Samalla on kiitettävä sitä sitkeyttä ja pitkämielisyyttä, jota vikoja korjaavat asentajat ovat osoittaneet. Onneksi lopulta luontokin heltyi ja armahti suojasäillä, vapauttaen puuston raskaasta lumikuormastaan.

Sähkönjakelun turvaamiseksi jatkossa tarvitsemme oikeinsuunnattuja lisäresursseja maakaapelointiin, uutta ajattelua metsänkäsittelyyn johtokatujen reunametsissä sekä maanomistajien ja verkkoyhtiöiden yhteistyötä.