Sanotaan,
ettei vastuu sovi populistipuolueille. Populistipuolueet keräävät suosionsa
arvostelemalla valtaapitäviä, tarjoamatta juurikaan vaihtoehtoja. Puhutaan
ei-puolueista.
Vanhoilla
puolueilla on ollut tapana tarttua populistien viestiin ja leimata näiden
vasta-argumentit toteuttamiskelvottomiksi.
On hyvin
virkistävää, että vapaat vaalit muuttavat toisinaan valtarakenteita.
Populistien saadessa kansan tuen, voivat nämä nousta hallitusvastuuseen.
Samalla voi
käydä niin, että vanhat valtionhoitajapuolueet voivat luiskahtaa oppositioon
muuntautuen ei-puolueeksi.
Kun
suurimman oppositiopuolueen, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puhuu ennen
eduskuntavaaleja teemanaan hokema ”vienti on saatava vetämään” ja nyt vaalien
välillä puoluevaltuustopuheessa (19.11.) todetaan ”työelämän uudistamisen lähtökohtana
on ollut asiakkaiden tarpeet – tähän keskustelun sisältöön on tultava muutos”,
herää tavallinen kansalainen pohtimaan SDP:n harjoittaman populismin logiikkaa.
Yleinen
kokemus vientiin nojaavasta teollisuudesta on sellainen, että tuotteita ja
palveluita myydään asiakkaiden tarpeet huomioiden. Eihän se kauppa muuten käy!
Oma lukunsa
on vasemmistopuolueiden puheet Sote-uudistuksen remontoinnista valtaanpääsyn
myötä.
Mikä on työteliäs uudistus hallitukselle, on pikkujuttu vasemmisto-oppositiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti