Hallitusherrat ovat budjettiriihtä puineet ja pahnoilla painineet. Kyllä nyt kelpaa. Ruokavero romahtaa ja rahvaskin pääsee lihapatojen ääreen.
Tätä ilosanomaa julistettiin uutisissa pitkin iltaa.
Kaivelin itsekin lompakosta muutamia kauppakuitteja. Osa kuiteista oli tavallisia ruokakaupan kuitteja. Seassa oli jokunen hehtaarikaupassa vierailukin.
Kuiteissahan on iänkaiken eritelty ostoksien verokannat. Yleisimmin elintarvikkeiden 17%:a ja kulutushyödykkeiden 22%:a. Kauppapaikasta riippuen on luonnollisesti vaihtelua kumpaanko arvonlisäverokoriin ostokset sijoitetaan. Lähikaupasta ostetaan enimmäkseen ruokatarpeet. Isommista kaupoista ostoskärryihin lapetaan harratusvälineitä ja rihkamaa.
Laskeskelin joutessani tämän paljon porua ja tunteita nostaneen ruokaveron alennuksen kustannusvaikutusta. Tavallisen lapsiperheen kauppalasku housuvaippoineen (sis.22% alv) ja iskän lonkeroiden (sis.22% alv) halpenee noin parisen prosenttia lokakuulle tultaessa. Noustakseen taas hivenen ensi vuoden heinäkuussa, jolloin arvonlisäverokannoiksi muodostetaan 13%:a ja 23%:a.
Ja jottei totuus unohtuisi, siinä välissä hinnat nousevat varmasti kohoavien energia- ja rahtikustannusten takia, sunnuntaiaukiolojen kohoavien henkilöstökustannusten takia, Brasilian huonon kahvisadon takia, huonojen ilmojen takia (liian kuumaa, kylmää, sateista tai muuten vaan pimeää), yleisten tuotantokustannusten nousun takia tai yleisten syiden takia. Ellei peräti sen Force Majeuren takia.
Joo-oh. Minä epäilen suuresti että syrjäseutujen ihmisten kokonaistaloudelliset hyödyt arvonlisäverokantahumpasta ovat olemattomat. Kun jotakin veroa alennetaan, jotakin toista on nostettava. Makkara halpenee mutta WC-paperi (sis.ensikesänä23% alv) kallistuu.
Onneksi Savon Sanomilla pyyhkii hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti