Pidettiin illalla työkokous papinkylän valtuustosalissa. Ilma oli mukava, elokuinen ilta-aurinko paistoi hataraan majaamme emmekä näin ollen kastuneet. Sateen sattuessahan suojaa on etsittävä jostakin muualta. Onneksi kunnalla on investointivaraus vesikaton korjaukseen. Josko sillä saataisiin riittävästi bitumia vuotojen tilkitsemiseen.
Kokouksessa oli koolla valtuutetut, kunnanhallituksen jäsenet ja kunnan johtavia viranhaltijoita. Talouslukuja käytiin läpi. Kuten kuntataloudessa yleensäkin niin vaikeat ajat tulevat olemaan edessäpäin.
Päätöksiä työkokouksessa ei tehty. Paino oli keskusteluilla ja asioiden alustuksella. Visioitiin ja tarinoitiin niukkuuden jakamisesta. Syvimpään murheen alhoon vaipuessamme oli pakko keventää ja hersytellä.
Komea kokouspaikkamme, Maaningan kunnantalo, on ehtymätön korjausrakentajien keidas. Yksi nurkka kun saadaan kuntoon niin jo toinen repsottaa. Tätä surressa juolahti mieleeni aatos: Koskapa vanha ja vankka tiilirakenteinen kirkonkylän alakoulu huokaa suojeltuna tyhjyyttään ja toisaalla uudehkossa suojelemattomassa kunnantalossamme äyskäröidään vettä, voisiko ajatella, että kunnantalon toiminnot siirrettäisiin lakkautettuun kouluun ja kunnantalo nuijittaisiin maantasalle.
Absurdi ajatus herätti hilpeyttä!
Näin se aika menee. Vanha kunnantalo purettiin pois koska se oli kylmä ja vetoisa. Virkakunta joutui pukeutumaan villatakkiin. Nykyinen kunnatalomme on komea ja valoisa. Virkakunta vain joutuu pukeutumaan sadetakkiin.
Jossakin itää kuitenkin ajatuksen siemen siitä istummeko valtuustokauden loppuun kunnantalon valtuustosalissa. Vai uuden Maaninkajärven koulun auditoriossa.
Vai Siilinjärven valtuustosalissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti