Leipäjonot tasa-arvon mittana

Syksyä leimannut hypetys tasa-arvoisen avioliitolain ympärillä tuli päätökseen marraskuun lopussa. Eduskunta siunasi kansalaisaloitteen, jossa samaa sukupuolta olevien avioliitto mahdollistetaan. Yksittäisille ihmisille, syrjityksi tulleille vähemmistöjen edustajille tämä on iso asia.

Hypetys oli myös osoitus siitä, että kun lakimuutos tuo hyvää – eikä hyväosaisen tarvitse lakimuutoksesta mitään maksaa – on hypettäminen ja huumaantuminen asian tiimoilta helppoa ja muodikasta.

Tulevaisuudelta odotan uusia hypetyksen ja huumaantumisen aiheita.

Surulla on todettava, että nyky-Suomen tasa-arvon todellisena mittana on pidettävä alati kasvavia leipäjonoja. Näissä leipäjonoissa näkyy kauttaaltaan läpileikkaus vähäosaisten Suomesta. Leipäjonoissa on lapsiperheitä, eläkeläisiä, työttömiä koulutustaustasta riippumatta, maahanmuuttajia, syrjäytyneitä ja syrjittyjä.

Tätä on vähäosaisuus Suomessa.

Milloin tulee se aika, jolloin hyväosainen on valmis tasa-arvotyöhön siten, että leipäjonot lyhenevät ja poistuvat Suomesta.

Tuleeko seuraava hypetys siitä, että hyväosaiset ovat valmiita maksamaan tasa-arvoisemman tulonjaon ja heikommasta huolehtimisen puolesta.

Merkkejä sellaisesta ei ole. Rikkaimman kansanosan verotusvehtailu ja etevimpien muuttaminen veroja pakoon ei ole yhteiskuntavastuuta vaan rintamakarkuruutta.

Toivon, että vähäosaisten puolesta syntyy tasa-arvotyötä ja hypetystä tulevaisuuden Suomessa. Tässä tasa-arvotyössä hyväosaisten on oltava valmiita hypettämisen lisäksi tinkimään myös omastaan.