Eriävä mielipide

KEITELERANNAN OSTAMINEN                                                                                19.10.2015

Kunnanvaltuusto 37 §

ERIÄVÄ MIELIPIDE – KEITELERANNAN OSTAMINEN:

Arvoisa puheenjohtaja, Perussuomalaisten Keiteleen valtuustoryhmä haluaa, että pöytäkirjaan merkitään eriävä mielipiteemme. Kuten asiaa koskevassa keskustelussa toimme ilmi, päätös on mielestämme väärä.

Perussuomalaisten valtuustoryhmä esitti päätösesityksen hylkäämistä. Perussuomalaisten valtuustoryhmä esitti, ettei Keiterannan kiinteistökauppaan ryhdytä. Täten myöskään investointiosan 200 000 euron määrärahalisäystä ei olisi tarvittu.

Perustelut eriävälle mielipiteellemme (päätösehdotuksen hylkäämiselle):

Keiteleen kunnan ryhtyminen Hotelli Keitelerannan kiinteistökauppaan on vastoin yhteisesti hyväksyttyä kiinteistötoimen strategiaa. Tekninen lautakunta on kokouksessaan 25.9.2013 pykälässä 27 § TEKNISEN LAUTAKUNNAN VAKANSSIEN KOKONAISTARKASTELU linjannut kiinteistötoimen strategiaa seuraavasti: ”Keiteleen kunnan rakennuskantaa tulee pienentää. Tämä on ainut järkevä tapa pienentää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Rakennuskannan pienentäminen voi tapahtua myymällä rakennuksia, purkamalla rakennuksia tai luopumalla niistä muulla tavoin. Kunnan kannattaa keskittyä omassa toiminnassaan tarvitsemiinsa rakennuksiin. Tilojen käyttöastetta tulee nostaa.”

Tämä samainen teknisen lautakunnan päätösasia 27 § kiinteistöstrategialinjauksineen hyväksyttiin myöhemmin kunnanhallituksessa ja –valtuustossa.

Valtuuston (kvalt. 19.10.2015) päätöksen mukaisesti olemme kuitenkin hankkineet merkittävästi lisää kiinteistömassaa, jonka kaikkinainen kunto ja tarkoituksenmukaisuus ei ensisijassa palvele kunnan perustoimintoja.

Päätösesityksessä (myöh. päätöksessä) mainittua korvaavien tilojen kartoitusta ei ole tehty riittävällä avoimuudella eikä riittävässä laajuudessa.

Hotelli Keiteleranta on kuntoselvityksiin pohjaten tekniikaltaan vanhentunut sekä yleiskunnoltaan tyydyttävä, osin jopa heikko. Tulevaisuudessa kiinteistöön arvioidut remonttitarpeet ovat satojen tuhansien eurojen luokkaa, joissakin kunnan sisäisissä arvioissa on vilahdellut 500 000 euron hintalappu. Valtuuston hyväksyttyä Hotelli Keitelerannan kiinteistökaupan, olemme romuttaneet voimassa olleen investointisuunnitelman ja jumiutimme monet ennakkolta tärkeäksi koetut investoinnit.

Olemme eri mieltä kunnan intressistä osallistua turvapaikka- ja hätämajoitusbisnekseen. Yleisesti kunnan tehtävänä ei ole toimia yrittäjänä velka- ja verorahoin, vaan paremminkin olla kannustamassa yrittäjiä sekä mahdollistamassa yritystoimintaa.

Otettaessa huomioon Hotelli Keitelerannan talotekniikan arvoituksellisen kunnon sekä hätämajoitustilojen tuoman käyttöpaineen nousun kiinteistössä, kasvaa riski akuuteista korjaus- ja remonttitarpeista. Valtuuston päätöksen mukaisesti kunnan (veronmaksajien) harteille sälytettiin suuret taloudelliset vastuut remonteista.

Edellä mainittuihin seikkoihin vedoten, Perussuomalaisten Keiteleen valtuustoryhmä esitti päätösesityksenä olleen Hotelli Keitelerannan kiinteistökaupan hylkäämistä ja hankkeeseen liittyneen lisämäärärahaesityksen perumista.

Valtuuston hyväksyttyä päätösesityksen, jättää Perussuomalaisten Keiteleen valtuustoryhmä kirjallisen eriävän mielipiteen tehdystä päätöksestä, ja pyytää samalla eriävän mielipiteemme kirjaamista pöytäkirjan liitteeksi.

Kuntien kykyjen mukaan

Ystäväni (xx xx) esitti hyvän, ajankohtaisen ja täsmentävän kysymyksen (PK 9.9.) taannoiseen kirjoitukseeni maahanmuutosta.

Alkuperäisen kirjoitukseni pontimena oli maakuntalehdissä virinnyt keskustelu turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten perustamisista. Tästä keskustelusta välittyi kuva, että tiedotusvälineet ottivat vastaanottokeskusten perustamiseen suurempaa roolia kuin vaaleilla valitut päätöksentekijät.

Omalla kirjoituksellani tahdoin sanoa, että vastaanottokeskusten perustaminen vaatii kunnilta riittävät tilat. Maakuntalehtien esittämät tilaratkaisut eivät mielestäni ole olleet relevantteja – kuntapäättäjät pystyvät tekemään päätöksiä kunnan kiinteistöjen käyttöön liittyen. Eivät esillä olleisiin kolmansien osapuolten kiinteistöjen osalta.

Peruskysymykseen mitä tarkoittaa ehdotukseni ”kuntien kykyjen mukaan toiminta”. Se tarkoittaa tiivistäen sitä, että vastaanottokeskuksia voidaan perustaa paikkakunnille, joissa on osoitettavissa riittävässä mitassa olevia kiinteistöjä. Vastaanottokeskusten kokoluokka on maahanmuuttoviraston kannan mukaan yleisesti vähintään 150-200 turvapaikanhakijan luokkaa. Tällaisia tiloja ei Keiteleellä ole. Ei kunnalla, eikä muillakaan tahoilla.

Vaikka tiloja olisikin, asian etenemisen kuuluisi mielestäni vaatia kuntapäättäjien puoltavan periaatekannan.

Nämä seikat jäivät maakuntalehtien uutisoinnissa kokonaan käsittelemättä, harhauttaen näin kuntalaisia.

Kirjoitukseni viittaus kiintiöpakolaisiin taas tarkoittaa, että näiden hädänalaisten (useimmiten perheitä) puolesta on pienissä kunnissa tehty myönteisiä päätöksiä esim. eräissä Ylä-Savon kunnissa ja Rautalammilla. Näissä tapauksissahan kulut lankeavat maahanmuuttoviraston kautta valtiovallalle, ei siis kunnan kontolle. 

Keiteleellä emme ole kiintiöpakolaisten osalta käyneet virallisia keskusteluja.

Valtakunnallisella tasolla hallituksen maahanmuuttopolitiikka on terävöitynyt. Hampaattomuutta ei ole esiintynyt perussuomalaisilla eikä hallituskumppaneillakaan. Tämän voimme todeta vaikkapa viime päivien uutisoinnista.

Kiitän (xx) hyvästä kysymyksestä sekä Pielavesi-Keitele –lehteä maahanmuuttoon liittyvän uutisoinnin monipuolisuudesta sekä asiapitoisuudesta.

Taakanjako tasapainoon

Kesän mittaan on eri tiedotusvälineissä käyty voimakasta keskustelua maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä. Eniten keskustelussa on saanut palstatilaa ääripäiden kannattajat. Toisaalta ollaan hyvinkin kielteisiä vieraalle kulttuurille ja toisessa ääripäässä on vilpittömyydessään rajattomalta tuntuva avoimuus maahanmuuttajia kohtaan.

Keskivertokansalainen on käydystä keskustelusta lähinnä hämillään. Jo pelkästään keskustelussa vilahdellut värikäs terminologia ja sekaisin menneet käsitteet maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista ja kiintiöpakolaisista ovat hämmentäneet niin kansalaisia kuin kuntapäättäjiäkin.

Tiedotusvälineet ovat tiedustelleet pienimpienkin kuntien valmiuksia taakanjakoon pakolaiskysymyksissä.

Yleisellä tasolla on todettava, että Ylä-Savoon on aiemmin jo otettu kiintiöpakolaisia. Heidän pakolaisstatuksensa on tunnustettu jo lähtöalueilla ja he saapuvat usein perhekunnittain. Tällaiseen maltilliseen hädässä olevien auttamiseen on suhtauduttava ymmärryksellä. Tähän meitä velvoittaa jo pelkästään lähimmäisen rakkaus – mutta myös kansainväliset velvoitteet. Ymmärtääkseni tällaiseen myös resurssimme riittävät.

Toinen kysymys on kesän mittaan suuriin mittoihin kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä. Epäilemättä hekin saapuvat osin konfliktiherkiltä alueilta mutta joukossa on myös tulijoita, jotka pyrkivät verraten vakaista oloista pontimenaan leveämpi elintaso. Esimerkiksi Albaniasta saapuvia turvapaikanhakijoita on jo käännytetty takaisin lähtömaihin.

Turvapaikanhakijoiden tulva on aiheuttamassa pikaisia tarpeita uusille vastaanottokeskuksille. Julkisessa keskustelussa on pienetkin kunnat nostettu asemaan, jossa vastaanottokeskuksia pitäisi perustettaman. Keiteleen kaltaisten pienten kuntien mahdollisuudet vastaanottokeskuksen perustamiseen ovat rajalliset. Samoin kunnan pienuus itsessään olisi väkirikkailta seuduilta saapuville tulijoille haaste. Turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyajat ovat venymässä yhä pidemmiksi, vuonna 2014 käsittely kesti keskimäärin 170 päivää. Pitkään jatkuva epätietoisuus vastaanottokeskuksissa on omiaan juurruttamaan epäluuloja turvapaikanhakijoiden ja kantaväestön keskuudessa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi taannoin, että Euroopan valtioiden kestokykyä turvapaikanhakijoiden tulvassa tullaan vastaisuudessa koettelemaan. Ratkaisujen on löydyttävä turvapaikanhakijoiden lähtömaiden liepeiltä – apu sinne on tehokkainta. Lähtömaihin ja lähialueille on löydyttävä rauha ja vakaat olot, sotimisen sijasta.

Kaipaisin julkiseen keskusteluun kohtuullisuutta ja realismia. Toivoisin, että pienten kuntien rajalliset kyvyt vastaanottaa turvapaikanhakijoiden vyöryä tunnistettaisiin ja kuntien itsenäistä harkintaa asioissa kunnioitettaisiin.  

Pienetkin kunnat voivat osallistua kykyjensä mukaan esim. kiintiöpakolaisten vastaanotossa mutta on kohtuutonta odottaa, että jokainen tyhjä majatalo tai tyhjentynyt alakoulu olisi potentiaalinen vastaanottokeskus.

Nälkä laittaa näpertelemään

Kansanedustaja Timo Harakka valkopesee jälkikäteen radiossa SDP:n ryhmäpuheenvuoroa (ke 7.10.). Oikeasti hän kunnioittaa suomalaista viljelijää ja suomalaista maaseutua. Kaunista. Ehkä näin onkin kansanedustaja Harakan kohdalla. Hän vain lukaisi SDP:n ryhmäkannan. Oikeasti hän ei itse ole sitä mieltä, että tuki maaseudulle olisi navettanäpertelyä. Se on ainoastaan hänen edustamansa viiteryhmän kanta.

Olen itsekin työurani aikana näperrellyt navetassa. Alkutuottajana. Maitotilallisena. Tiedän alaan liittyvän näpertelyn haasteet. 

Samalla kun itse näperteli, tuli työllistäneeksi välillisesti suurta joukkoa suomalaista palkansaajaa. Eläinlääkintää, seminologeja, kuljetusyrittäjiä, maatalouskauppaa, maidonjalostus- ja lihateollisuutta, päivittäistavarakauppaa. Listasta saisi pitkän.

Tästä kaikesta alkutuottajan arjesta SDP on valmis käyttämään termiä "navettanäpertely".

Voin kuitenkin melkoisella varmuudella huojentaa SDP:n ja SAK:n mieltä. Nämä navettanäpertelijät, jotka päivittäin suuntaavat arkitöihinsä – heräten aamulla kukonlaulun aikaan ja päättäen työpäivänsä iltamyöhällä - he eivät ole niitä, jotka lähtevät Rautatientorille mielenilmauksiin.

He suuntaavat töihin, navettanäpertelyynsä, jotta meillä olisi ruokaa.

Turvapaikanhakijat takuumiehinä

Pidimme kunnanvaltuuston kokouksen. Asialistalla oli Hotelli Keitelerannan kiinteistön ostaminen. Kuntamme tarvitsee kuumeisesti tiloja sortuvan kunnanvirastomme väistötiloiksi. 

Perussuomalaisten Keiteleen valtuustoryhmä oli toista mieltä. Kiinteistökaupasta puhuttiin itse kokouksessa vähemmän. Enemmän puhuttiin turvapaikanhakijoista ja yritystoiminnasta.

Kuten lehdistä olemme lukeneet, kunnan intressinä oli ja on hankkia useampia vuosia tyhjillään ollut kiinteistö kunnan virastotiloiksi. Kuitenkin siten, että ensi sijassa tilat vuokrattaisiin maahanmuuttoviraston käyttöön. Maahanmuuttovirasto ja SPR järjestävät tiloihin turvapaikanhakijoiden hätämajoitustilat, joista kunta saa rahaa niin, että ovista ja ikkunoista pursuaa.

Tällä yhtälöllä kiinteistökauppa rahoitetaan (maahanmuuttoviraston ylläpitokorvaukset turvapaikanhakijoista). Sitten kun tilat vapautuvat, ne remontoidaan. Saamme kunnalle hulppeasti lisätilaa virastokäyttöön. Jos ne ovat sellaisessa kunnossa, että remontointi on kannattavaa.

Kokouksessahan kuultiin hämmentävä kommentti "jos tilat menevät tosi huonoon kuntoon niin voihan sen Keitelerannan purkaa". Perkules. Suojeltu rakennus. Voiko sen purkaa, kun se menee huonoon kuntoon.

Alla vastaesityksemme. Tehdystä päätöksestä jätimme eriävän mielipiteen.

---

KEITELERANNAN OSTAMINEN                                                                                19.10.2015

Kunnanvaltuusto 37 §

Vastaesitys kunnanhallituksen päätösesitykseen kunnanvaltuustolle:

Perussuomalaisten valtuustoryhmä esittää päätösesityksen hylkäämistä. Perussuomalaisten valtuustoryhmä esittää, ettei Keiterannan kiinteistökauppaan ryhdytä. Täten myöskään investointiosan 200 000 euron määrärahalisäystä ei tarvita.

Perustelut vastaesitykselle:

1) Keiteleen kunnan ryhtyminen Hotelli Keitelerannan kiinteistökauppaan on vastoin yhteisesti hyväksyttyä kiinteistötoimen strategiaa. Tekninen lautakunta on kokouksessaan 25.9.2013 pykälässä 27 § TEKNISEN LAUTAKUNNAN VAKANSSIEN KOKONAISTARKASTELU linjannut kiinteistötoimen strategiaa seuraavasti: ”Keiteleen kunnan rakennuskantaa tulee pienentää. Tämä on ainut järkevä tapa pienentää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Rakennuskannan pienentäminen voi tapahtua myymällä rakennuksia, purkamalla rakennuksia tai luopumalla niistä muulla tavoin. Kunnan kannattaa keskittyä omassa toiminnassaan tarvitsemiinsa rakennuksiin. Tilojen käyttöastetta tulee nostaa.”

Tämä samainen teknisen lautakunnan päätösasia 27 § (25.9.2013) kiinteistöstrategialinjauksineen on hyväksytty sittemmin kunnanhallituksessa ja –valtuustossa.

Nyt olemme kuitenkin hankkimassa merkittävässä määrin lisää kiinteistömassaa, jonka kaikkinainen kunto ja tarkoituksenmukaisuus ei ensisijassa palvele kunnan perustoimintoja.

Päätösesityksessä (päätösesityksen toisessa kappaleessa) selvitetään nykyisten kunnanvirastotilojen heikkoa kuntoa sekä kerrotaan kartoitetun korvaavia tiloja, ollen yhtenä vaihtoehtona Hotelli Keiteleranta.

Mitä lienevät olleet muut kartoitetut tilat?

Missä ja miten tätä korvaavien tilojen kartoitustyötä on tehty? Työtä lienee tehty virkatyönä, koska ainakaan teknisen lautakunnan työlistalla tätä kartoitustyötä ei ole näkynyt.

Luovuttaessa kunnanvirastotiloista ja heikkokuntoisista lisärakennuksista (B- ja C-rakennukset) voidaan toimintoja; toimistohuoneita ja kokoustiloja siirtää olemassa oleviin, osin vajaakäytöllä oleviin tiloihin. Kokouksia voidaan pitää esim. yhtenäiskoululla, teknisen osaston uusissa tiloissa (”Rakennus-Pekan” tilat) tai terveyskeskuksen uusituissa kokoustiloissa. Toimistotilaa voidaan rakentaa esim. vuokrataloyhtiöiden vaikeasti asutettaviin huoneistoihin.

Valtuustosali ei tietenkään ole oikea paikka tehdä tätä kiinteistöjen vaihtoehtoisen käytön kartoitustyötä mutta on kysyttävä, miksi luottamushenkilöitä ei ole lainkaan osallistettu esittelytekstissä mainittuun ”kartoitukseen”, saati että ”kartoituksesta” olisi edes tiedotettu.

2) Nyt aiotun kiinteistökaupan kohteena oleva Hotelli Keiteleranta on kuntoselvityksiin pohjaten tekniikaltaan vanhentunut sekä yleiskunnoltaan tyydyttävä, osin jopa heikko. Tulevaisuudessa kiinteistöön arvioidut remonttitarpeet ovat satojen tuhansien eurojen luokkaa, joissakin kunnan sisäisissä arvioissa on vilahdellut 500 000 euron hintalappu.

Ryhtyessämme tällaiseen riskialttiiseen kiinteistökauppaan ja merkittäviin remonttikustannuksiin sitoutumalla romutamme voimassa olevan investointisuunnitelman. Miten voisimme perustella remontit Hotelli Keitelerannassa, kun tällä hetkellä rahat ovat tiukalla esim. kaavateiden kunnostuksen tai vuokrahuoneistojen remonttien suhteen.

3) Esittelytekstissä mainitaan useiden tahojen olleen kiinnostuneita Hotelli Keitelerannan ostamisesta. Kunnan intressit kiinteistökauppaan vauhdittuivat vasta kun ”useita tahoja” ilmaantui. Onko kunnan tehtävänä olla kilpailemassa yritystoimintaa perustamassa olevien tahojen kanssa. Eikö kunnan interessi olisi paremminkin olla tukemassa ja kannustamassa tänne aikovia yrittäjiä ja yrityksiä, kuin olla ostelemassa kiinteistöjä omiin tarkoitusperiin. Edelleenkin kiinteistön kunnon ollessa arvoitus, on jopa vastuutonta saattaa kuntalaiset veronmaksajina alttiiksi lyhytnäköiselle riskibisnekselle. Kaavailtu käyttö turvapaikanhakijoiden hätämajoitustiloina ei ole ongelmatonta – nyt esitetty tulijoiden määrä (100 hlöä) suhteessa käytössä oleviin tiloihin ja tilojen kuntoon aiheuttaa käyttöpaineen, joka luo suuria riskejä kiinteistön talotekniikan kestokyvylle. Yrittäjä ottaa näissä tilanteissa aina riskin – kunnan tehtävä ei ole toimia yrittäjänä ja riskinottajana, varsinkaan kun tämä tapahtuu velka- tai verorahoilla.

Edellä mainittuihin seikkoihin vedoten, Perussuomalaisten Keiteleen valtuustoryhmä esittää päätösesityksenä olevan Hotelli Keitelerannan kiinteistökaupan hylkäämistä ja hankkeeseen liittyvän lisämäärärahaesityksen perumista.

Tarvitaan sovittelevampaa otetta

Sanotaan, että Suomeen mahtuu vain yksi puheenaihe kerrallaan. Suomihan on pieni maa, joten sanonta pitää varmasti paikkansa.

Hyvin puhuttelevaa on huomata, että tämä puheenaiheiden puute  - tai sanotaanko keskustelun yleinen taso – korostuu silloin, kun todellinen hätä on käsillä.

Ajatellaanpa että nykyisen muotoinen somekeskustelu; tarinointi Facebookissa tai pikanokkeluudet Twitterissä oli ollut käytössä jo sotavuosien päätyttyä. Toivon, ettei kukaan pahastu muutamista rinnastuksista.

Vaikka kaikkihan nyt tietenkin pahastuvat.

Sotavuosien jälkeen Twitterissä olisi äimistelty isoon ääneen karjalaisen siirtoväen, evakkojen taipumuksesta lehmänruokaan. Siis sieniin ja salaattiin.

Suurten ikäluokkien vartuttua 60 ja 70-luvun taitteessa työikään ja heidän suunnattua aluksi kaupunkeihin ja lopulta Ruotsiin siirtotyöläisiksi, heidät olisi oitis leimattu Facebookissa isänmaanpettureiksi ja rintamakarkureiksi.

Joo. Oma lukunsa on vallanpitäjien, herrojen kohtelu kansan syvien rivien hampaissa. Helpointa on hammastella ministereitä. Pääministereistä on luonnollisesti aloitettava.

Olin liian pieni, en muista Kalevi Sorsan pääministerikautta. Mutta Sorsaa seuraavat pääministerit ranskalaisin viivoin. 

• Harri Holkeri joi vain kahvia kun toimittajat koettivat tehdä juttua. Ivasi kansalaisia patistamalla silakan syöntiin.
• Esko Aho oli pelkästään kännykkäisä
• Paavo Lipponen murahteli, oli äkeä ja harvasanainen sekä pelotteli nahkurin orsilla
• Anneli Jäätteenmäki oli ensimmäinen naispääministeri
• Matti Vanhanen puhui kankeasti ruotsia
• Mari Kiviniemi oli pitkäaikaisin naispääministeri
• Jyrki Katainen oli rintamakarkuri, kelpasi juuri ja juuri EU:n johtotehtäviin
• Alexander Stubbilla oli liian vaikea nimi
• Juha Sipilä on liian kokematon ja sinisilmäinen      

Jokaisella on vallanpitäjistä omat käsityksensä. Somekeskusteluissa omat, virheellisetkin käsitykset saavat helposti ilmaa siipien alle. Omasta mielipiteestä ja käsityksestä muodostuu pian faktoja, vaikka totuutta ei olisi siemenen vertaa.

Nykymuotoinen somekeskustelu on jatkumoa maitolaitureiden, osuuskaupan kahviloiden ja asemien baarien Suomelle. Jokainen kertoo kuulemansa totena eteenpäin. Pian alkuperäinen asia muuntautuu ja kukin kertoo omia totuuksiaan.

Erilaiset totuudet ovat aina muodostaneet kiistoja. Ennen muinoin kiistat ratkottiin tanssipaikoilla kylätappeluiden keinoin.

Tämän päivän kylätappeluiden areenat löytyvät  Facebookista ja Twitteristä.