Tämän päivän aikana äänestäjät eri puolilla Eurooppaa valmistavat ainoan oikean galluptuloksen. Pitävin mielipidetiedustelu kulkee vaaliuurnien kautta. Suomessa vaalihuoneet sulkeutuvat ilta kahdeksalta. Tulokset valmistuvat ja sen jälkeen alkaakin spekulointi tuloksesta. Voittajat juhlivat ja hävinneet purkavat sydäntään.
Kokonaisuudessaan kepoiseksi jäi vaalikeskustelut. Eniten sai keskusteluissa sijaa kotimaan politiikan vatvominen. Tärkein teema, eli millä eväin suomalaiset voisivat kehittää Eurooppaa jäi taka-alalle.
Valtakunnan tasolla Perussuomalaiset kuuluvat voittajiin jo nyt. Vaaliliitto Kristillisdemokraattien kanssa nostaa suhteelisen kannatuksen kaksinumeroiseksi ja kenties ohi Vihreiden, jolloin kaksi paikkaa vaaliliitolle on mahdollista saavuttaa.
Maakunnallisesti vaalit ei hirveästi intohimoa nostattaneet. Kenties itäsuomalaisen ehdokkaan puuttuminen latisti intoa. Toisaalta itäsuomalaisella ehdokkaalla ratsastaminenkin on osin harhaa. Mitä yksittäinen itäsuomalainen Brysselissä toimittaa, tulipa hän mistä ryhmästä tahansa. Käsitykseni mukaan EU-parlamentin päätökset ovat ryhmäpäätöksiä, jolloin sanotaan vaikkapa "itäsaksalainen" meppi saa helposti vankemman tuen esityksilleen kuin itäsuomalainen meppi.
Mutta kovastihan Itä-Suomeen yhteistä edustajaa puuhattiin, joten jos sellainen saadaan, ei kai tuosta haittaakaan ole.
Itse kyllä löysin Perussuomalaisten ryhmästä ihan suomalaisen ehdokkaan ilman maantieteellistä painotusta. Minulle riittää kunhan listoilta löytyy suomalaisia ehdokkaita.
EU-vaalikampanja vahvisti näkemystäni siitä, että isolla rahalla ja näkyvyydellä vaalien merkitys piilotetaan entistä useammin mielikuvamarkkinointikaavun kätköihin.
-----------------
Hyvä tulos Perussuomalaisille ja vaaliliittokumppanille Kristillisdemokraateille.
Ja Keskustallekin hyvä tulos, että kova satsaus Itä-Suomeen tuotti paikan EU-parlamenttiin.
Harmillisen alhaiseksi jäi äänestysprosentti Pohjois-Savossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti